Suomen esihistoria
Suomen kivikausi n. 10000-1500 eKr.
Suomen ensimmäiset asukkaat
Suomi oli vielä 12 000-10 000 vuotta sitten jään peitossa. Jääkausi alkoi olla lopuillaan, siihen asti Suomea oli peittänyt n. 3 km paksu jääkerros. Ilmasto lämpeni ja jää alkoi vetäytyä pohjoista kohti paljastaen luontoa. Vetäytyvä jää muokkasi Suomen luonnon ja maiseman sellaiseksi kuin se nykyään on. Jää oli painanut maata kymmeniä tuhansia vuosia. Jään poistuessa maa alkoi kohota takaisin muodostaen Suomenniemeä.
Heti jään väistyttyä Suomeen tuli ihmisiä idästä ja etelästä. Ihmiset liikkuivat pohjoista kohti, koska sen ajan ihmiset olivat pyyntimiehiä, jotka liikkuivat riistan mukana. Suomessa oli runsaasti hyviä kalavesiä ja paljon riistaa. Pyyntimiesten perässä Suomeen saapui kokonaisia heimoja, jotka pikkuhiljaa sekoittuivat. Heimot edustivat monia eri kansoja.
Suomen ensimmäiset ihmiset elivät keräilemällä marjoja ja kasveja sekä metsästämällä ja kalastamalla. Hyvät kalavedet ja metsästysmaat houkuttelivat yhä enemmän väestöä Suomeen. Ensimmäiset pysyvät asutukset syntyivät järvien ja meren rannoille. Noin 6000 vuotta sitten asutus oli levinnyt lähes koko Suomen alueelle.
Ihmiset puhuivat muinaiskieltä, josta suomen kieli kehittyi myöhemmin. Suomessa asuvaa väestöä alettiin kutsua suomalaisiksi vasta noin 1000 vuotta sitten, kun esihistoriallinen aika Suomessa päättyi. Suomeen levisi myös hyödyllisiä taitoja uusien ihmisten mukana. Tärkeimpiä niistä oli taito valmistaa astioita savesta. Astioita käytettiin ruoan säilyttämiseen ja valmistukseen.
Suomen kivikausi
Suomen jääkauden jälkeistä aikaa kutsutaan kivikaudeksi. Kivikausi kesti aina 1500-luvulle eaa. Kivikauden ihmiset elivät liikkuvaa elämää. Asuinrakennelmat olivat väliaikaisia, koska heimot joutuivat siirtymään uusille alueille vuodenaikojen vaihtelun mukaan, jotta hengissä selviäminen oli mahdollista. Oli pakko siirtyä sinne, mistä ruokaa oli saatavilla. Vesistöjen rannat olivat suosittuja asuinpaikkoja, koska kalastus oli tärkeä osa ravinnonhankintaa. Suomessa kivikaudella eläneillä ihmisillä oli alusta asti koiria lemmikkeinään.
Kivikaudella ihmiset valmistivat käyttöesineet ja työkalut, kuten taltat, kirveet ja vasarat, pääasiassa kivestä. Muita käytettyjä materiaaleja olivat puu, luu ja nahka. Jokaisen ihmisen oli tärkeä osata valmista työkaluja kivestä, koska kaikki osallistuivat elannon hankintaan. Suurin osa ihmisten elämästä kului ravinnon hankintaan ja hengissä selviämiseen. Vaatteet valmistettiin eläinten nahoista ja turkiksista. Vaatteet ommeltiin luultavimmin käyttämällä luisia neuloja. Lankaa valmistettiin joko eläinten jänteistä tai kasvien osista. Taito valmistaa saviruukkuja ruoan valmistukseen ja säilytykseen oli tärkeää. Saviruukkuja käytettiin ensimmäiseksi hylkeenlihan säilytykseen.
Metsästysaseet valmistettiin kivestä. Keihäät ja nuolenpäät valmistettiin hakkaamalla ja hiomalla. Jokaiseen käyttötarkoitukseen etsittiin paras kivilaji ja parhaita materiaaleja saatettiin hakea kaukaakin.
Kivikauden ihmiset Suomessa asuivat kodan tyyppisissä asumuksissa. Kodan runko sidottiin puunrungoista ja katteena käytettiin isojen eläinten taljoja, yleensä hirven- tai peurantaljoja. Kodan pohja oli kaivettu maanpintaa alemmas. Kivikauden myöhemmältä ajanjaksolta on löydetty jäänteitä jopa hirsirakenteisista asumuksista.
Kivikaudella Suomessa eläneiden ihmisten elintapaa kutsuttiin omavaraistaloudeksi. Se tarkoittaa sitä, että kaikki tarvittava valmistettiin tai hankittiin itse. Ruokaa metsästettiin, kalastettiin ja kerättiin. Tärkeimpiä riistaeläimiä olivat hirvet ja hylkeet. Marjoja ja juuria kerättiin syötäväksi.
Kivikauden ihmiset liikkuivat jalkaisin, kanooteilla tai reellä. Kanootit ja reen osat veistettiin puusta.
Kivestä valmistettu nuolenpää. Kivikaudella ihmiset valmistivat käyttöesineet ja työkalut, kuten taltat, kirveet ja vasarat, pääasiassa kivestä. Muita käytettyjä materiaaleja olivat puu, luu ja nahka.
Muinaisille suomalaisille luonto oli erittäin tärkeä. Elanto saatiin ja otettiin luonnosta ja ihmiset asuivat luonnon keskellä. Luonto ja vuodenaikojen vaihtelut myös määräsivät ihmisten elämänrytmin ja esimerkiksi vuotuiskierron. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset vaihtoivat talveksi asuinpaikkaa.
Suomalaisilla oli uskomuksia ja jumalia liittyen erilaisiin luonnonilmiöihin. Suomalaiseen kansanuskoon liittyy paljon erilaisia haltijoita. Yleensä haltijoilla oli jokin merkitys johonkin paikkaan liittyen, sellaisia haltijoita kutsuttiin tontuiksi. Ukko oli ylijumala, ja ukonilman uskottiin olevan Ukon raivoa. Ennen kuin ihmiset lähtivät metsästys ja pyyntiretkille, he tekivät taikoja ja pyysivät loitsuilla hyvää metsästys- ja kalastusonnea. Ihmiset saattoivat maanitella eläinten henkiä tai tanssia ja näytellä metsästysretkiä. Tapio, Mielikki ja muu metsänväki hallitsivat metsää ja Ahti kalavesiä. Muita tärkeitä jumalia olivat metsänjumala Tapio, vedenhaltija Ahti, sään valtias Ilmarinen sekä karjasta huolehtiva Kekri.
Heimoilla oli tietäjä eli shamaani. Tietäjä pyrki saamaan yhteyden henkiin ennen metsästysretkiä. Shamaanilla oli yllään hirventalja ja majavanturkislakki. Hän hakkasi hirventaljasta pingotettua rumpua ja mumisi kummalista kieltä. Lopuksi hän vaipui transsiin eli unitilaan. Shamaani oli yhteys ihmisten ja henkimaailman välillä. Shamaanit olivat myös parantajia ja ennustajia, jotka auttoivat myös ihmisiä ongelmatilanteissa.
Vainajat haudattiin asuinpaikkojen lähelle. Vainajat haudattiin kylkiasennossa. Ruumiit haudattiin valtavien kiviröykkiöiden alle. Röykkiötä kutsuttiin hiidenkiukaiksi. Vainajan mukaan hautaan laitettiin arvokkaita tavaroita, esimerkiksi koruja, aseita, ruokaa ja tarve-esineitä. Toinen hautaustapa oli kivikentät eli kalmistot. Ruumiit haudattiin mataliin kuoppiin ja koko alue peitettiin kivillä. Hautoina käytetyistä kiviröykkiöistä ja kivikentistä voi vieläkin löytää jäänteitä Suomen luonnosta.
Muinaisten suomalaisten henkimaailmasta ja uskomuksista on saatu tietoa kalliomaalauksista. Vanhimmat Suomesta löydetyt kalliomaalaukset ovat 4 000 vuotta vanhoja. Tyypillisesti maalaukset esittivät ihmisiä, shamaaneja sekä eläimiä.
Muinaisille suomalaisille luonto oli erittäin tärkeä. Elanto saatiin ja otettiin luonnosta ja ihmiset asuivat luonnon keskellä. Luonto ja vuodenaikojen vaihtelut myös määräsivät ihmisten elämänrytmin ja esimerkiksi vuotuiskierron. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset vaihtoivat talveksi asuinpaikkaa.
Suomalaisilla oli uskomuksia ja jumalia liittyen erilaisiin luonnonilmiöihin. Suomalaiseen kansanuskoon liittyy paljon erilaisia haltijoita. Yleensä haltijoilla oli jokin merkitys johonkin paikkaan liittyen, sellaisia haltijoita kutsuttiin tontuiksi. Ukko oli ylijumala, ja ukonilman uskottiin olevan Ukon raivoa. Ennen kuin ihmiset lähtivät metsästys ja pyyntiretkille, he tekivät taikoja ja pyysivät loitsuilla hyvää metsästys- ja kalastusonnea. Ihmiset saattoivat maanitella eläinten henkiä tai tanssia ja näytellä metsästysretkiä. Tapio, Mielikki ja muu metsänväki hallitsivat metsää ja Ahti kalavesiä. Muita tärkeitä jumalia olivat metsänjumala Tapio, vedenhaltija Ahti, sään valtias Ilmarinen sekä karjasta huolehtiva Kekri.
Heimoilla oli tietäjä eli shamaani. Tietäjä pyrki saamaan yhteyden henkiin ennen metsästysretkiä. Shamaanilla oli yllään hirventalja ja majavanturkislakki. Hän hakkasi hirventaljasta pingotettua rumpua ja mumisi kummalista kieltä. Lopuksi hän vaipui transsiin eli unitilaan. Shamaani oli yhteys ihmisten ja henkimaailman välillä. Shamaanit olivat myös parantajia ja ennustajia, jotka auttoivat myös ihmisiä ongelmatilanteissa.
Vainajat haudattiin asuinpaikkojen lähelle. Vainajat haudattiin kylkiasennossa. Ruumiit haudattiin valtavien kiviröykkiöiden alle. Röykkiötä kutsuttiin hiidenkiukaiksi. Vainajan mukaan hautaan laitettiin arvokkaita tavaroita, esimerkiksi koruja, aseita, ruokaa ja tarve-esineitä. Toinen hautaustapa oli kivikentät eli kalmistot. Ruumiit haudattiin mataliin kuoppiin ja koko alue peitettiin kivillä. Hautoina käytetyistä kiviröykkiöistä ja kivikentistä voi vieläkin löytää jäänteitä Suomen luonnosta.
Muinaisten suomalaisten henkimaailmasta ja uskomuksista on saatu tietoa kalliomaalauksista. Vanhimmat Suomesta löydetyt kalliomaalaukset ovat 4 000 vuotta vanhoja. Tyypillisesti maalaukset esittivät ihmisiä, shamaaneja sekä eläimiä.
Pohjoismaissa kivikauden ihmisten elämästä on kyetty päättelemään paljon kalliomaalausten ansiosta.