Hei!

Nimeni on on Anaya. Olen 8 vuotta vanha. Asun äitini, isäni ja kolmen siskoni kanssa suuressa kerrostalossa monien muiden perheiden kanssa Mumbain kaupungissa. Isäni työskentelee valtion virastossa. Hän neuvoo ihmisiä tietokoneiden käytössä. Äitini on näyttelijä. Nyt hän näyttelee uudessa Bollywood -elokuvassa. Tänään minulla on jännittävä päivä, koska pääsen vanhempieni ja siskojeni kanssa vanhaan Agran kaupunkiin. Siitä on puhuttu koulun historian tunnilla. Siellä pääsen vihdoin katsomaan maailman kauneinta rakennusta.

Eilen lensimme koneella tänne Delhiin. Se oli hyvin jännittävää: en ole koskaan ennen ollut lentokoneessa. Pidin lähes koko matkan ajan äidin kädestä kiinni. Lentokentillä oli tosi paljon ihmisiä ja siellä piti kävellä pitkiä makoja.Tänään matkustamme junalla. Odottelemme asemalla hyvin pitkään. Asema on täynnä ihmisiä ja he puhuvat monia hassuja kieliä, joista en ymmärrä mitään. Minä puhun äidin kanssa englantia ja isän kanssa hindiä. Viimein juna saapuu ja astumme sisään. Juna on täynnä ihmisiä. Jossain haukahtaa koira.  Ennen kuin juna lähtee, matkatavaroita pakataan junan katolle. Viimein juna pääsee liikkeelle. Junassa on kuuma ja se on aivan täynnä. Joudumme seisomaan. Ikkunat ovat auki. Jokunen matkustaja seisoo junan portaalla viilentäytymässä.

Matkamme tuntuu loputtoman pitkältä, mutta isä alkaa kertoa minulle tarinaa maailman kauneimmasta rakennuksesta: Olipa kerran, kauan kauan sitten hallitsija, joka oli Suurmogulien valtakunnan viides johtaja. Tuon hallitsijan nimi oli Shaah Jahan ja hän oli hyvin hyvin rikas mies, joka asui kauniissa linnoituksessa Agran kaupungissa. Tällä rikkaalla hallitsijalla oli paljon palvelusväkeä ja useita vaimoja, kuten tuohon aikaan hallitsijoilla oli tapana. Mutta yksi näistä vaimoista oli shaahille kaikkein rakkain. Tämä rakas vaimo, nimeltään Mumtaz Mahal kuoli synnyttäessään shaahille 14. lastaan. Shaahi otti vaimonsa kuoleman hyvin raskaasti. Hän suri vaimoaan niin syvästi, että päätti rakentaa hänen muistokseen maailman kauneimman rakennuksen. Tuon rakennuksen nimeksi tuli Taj Mahal ja sen rakentaminen kesti 22 vuotta. Tästä maailman kauneimmasta rakennuksesta tuli hänen rakkaan vaimonsa Mumtaz Mahalin viimeinen leposija.

Saavumme Agraan. Asema on täynnä. Viimein löydämme riksan, joka vie meidät lähemmäksi tuota kuuluisaa paikkaa. Tie on ruuhkainen ja matkanteko hidasta. Matkalla näemme monenlaisia ihmisiä ja kojuja. Siellä on myös kerjäläisiä, ihmisiä, jotka ovat hyvin köyhiä. Matkan varrella näkyy myös lehmiä. Ihmiset korjaavat lehmien lannan nopeasti talteen. Niistä saadaan hyvää polttoainetta. Olen hindu, kuten vanhempani: kunnioitamme kaikkea elämää. Riksa lähestyy taivaanrannassa hohtavaa ihanan näköistä, valkeaa rakennusta ja kaunista puistoaluetta. Nousemme kyydistä ja kuljemme rakennusta kohti. Matkan varrella on kojuja, joista ostamme Naan-leipää, halvaa sekä juomaksi lassia. Lähestyessämme rakennusta näen, että se on joen rannalla. Poltetun lehmän lannan haju ei tule tänne saakka. Isä kertoo, että tällä alueella ei saa polttaa mitään eikä autoilla saa ajaa, jotta savu ei vahingoittaisi rakennuksia, joita alueella näyttää olevan useampia. Menemme suuresta koristeellisesta portista sisään. Saavumme puistoon. Siellä on vettä ja neljä korkeaa tornia. Isä kertoo, että tornit ovat nimeltään minareetteja. Joet ovat kanaaleja ja ne symboloivat Paratiisin neljää jokea. Kanavan rannassa kasvaa puita ja ruohoa sekä erilaisia kukkia. Lähestymme mausoleumiksi kutsuttua rakennusta. Se on hohtavan valkoinen ja äärettömän kaunis holvikaarineen ja koristeellisine kaiverruksineen. Astumme ihmisjonoon, joka kulkee hyvin hitaasti rakennusta kohti. Kun pääsemme sisään, haukon henkeäni. Rakennus on kauniisti valaistu ja henkeäsalpaavan kaunis. Isä kertoo, että se on rakennettu marmorista, kullasta ja lähes kolmestakymmenestä erilaisesta arvokkaasta kivilajista. Ne on kuljetettu aikoinaan tuhannen norsun selässä. Äiti kertoo, että koristeet ovat nimeltään kivireliefejä ja kivet on upotettu käsin. Alueen rakentaminen on kestänyt 22 vuotta. Tuo kivi tuolla on jaspista, tämä on jadea. Tuo sinivihreä kivi on turkoosi. Isä jatkaa: Nämä kirjoitukset ovat Koraanin säkeitä. Tätä kaunista kirjotustyyliä kutsutaan kalligrafiaksi. Katselemme sen hienoja värikkäitä ja koristeellisia yksityiskohtia. Viivymme rakennuksessa pitkään. . .