Pienryhmien lukupiirikysymykset
Pienryhmien lukupiirikysymykset
Hibaaq, Suvi R., Suvi K., Tiina, Helka & Elisa
Artikkelissa mainittiin time out -tilanne, jossa tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi voidaan poistaa luokasta tarvittaessa. Miten luokasta poistaminen toimii käytännössä oppilaan kanssa? Millainen on opettajan vastuu tilanteessa? Voidaanko lapsi laittaa yksin luokan ulkopuolelle?
Artikkelissa mainitaan akapismi, jolla tarkoitetaan opettajan pedagogista rakkautta. Pohdimme, onko tämä oikea käsite kuvaamaan oppilaan ja opettajan välistä suhdetta? Missä kohtaa liian läheinen suhde vaikuttaa opettajan työhyvinvointiin?
Artikkelissa puhutaan mentoroinnista. Kuinka yleistä mentorointi on käytännön tasolla? Onko se yleisempää isoissa kaupungissa, joka eriarvoistaisi pienemmissä kaupungeissa toimivat opettajat?
Kuinka paljon opettaja tarvitsee nykypäivänä auktoriteettia ja millasta auktoriteetin pitäisi olla? Miten auktoriteetti saadaan?
Millainen wilmamerkintöjen vaikutus arvioinnissa? Miksi merkintöjen merkitsemisessä on eroja sekä koulujen sisällä että kuntatasolla? Käytetäänkö arviointia hyödyksi opetuksessa vai onko se erillistä?
Jos inkluusiota halutaan ajaa eteenpäin lisää, miksei luokanopettajakoulutuksessa huomioida tätä enemmän? Olisiko oltava yhteistyötä erkan kanssa, tämä otettava huomioon myös harjoittelussa, kun nyt molemmat erillään?
Paljon puhutaan tasa-arvosta ja erilaisten oppijoiden tasa-arvosta. Missä kannettaisiin huolta ”tavallisista” oppilaista? Otetaanko heitä huomioon ollenkaan kun puhutaan inkluusiosta?
Johannan, Tiian, Veeran ja Juulian kysymykset
Opettajan päämääräprofiileista, voiko opettaja olla puhtaasti vain yhtä näistä? Tunnistatko itsesi joistakin näistä kuvauksista?
Tulisiko oppilaiden oppia sietämään epäoikeudenmukaisuutta koulussa? (Taustalla ajatus siitä, että maailma ei ole kuitenkaan koskaan täysin oikeudenmukainen)
Mitä ajattelet siitä, että kun opit harkassa tai sijaisuuksissa kokeneemmilta opettajilta hyviä käytänteitä saatat omaksua häneltä myös huonoja toimintatapoja?
Miten koet ajatuksen siitä, että yhteisöllisyyttä korostavassa opettajakulttuurissa yhteiset arvot ovat ammattieettisen keskustelun tärkeitä tekijöitä?
“Miten opettaja voi suhtautua omiin heikkouksiinsa? Toinen ääripää on vain todeta, että ”tällainen minä nyt vain olen ja opetelkaa tulemaan toimeen minun kanssani”. Toinen ääripää on taukoamatonta kilvoittelua omien puutteiden kanssa. Näiden väliltä löytynee rakentava suhtautuminen itseen. → Eli miten rakentava suhtautuminen itseen todellisuudessa tapahtuu (ks. ääripääajattelu)?
Miten oppilaiden kanssa etsitään yhdessä “totuutta”? Miten kriittinen, mutta avoin asenne vallitseviin totuuksiin toteutuu luokassa? Miten ohjaan oppilaita kohti tällaista ajattelua?
Atjosen (2007) mukaan opettajan keskeisin työväline on hänen oma persoonansa. Olen harjoittelussa pohtinut hyvin erilaisten ääripäiden hyveitä opettajina. Voidaanko hyvälle opettajalle asettaa joitakin kriteerejä, jotka jokaisen opettajan tulee täyttää opetussuunnitelman tavoitteiden lisäksi?
Perheillä on erilaisia arvoja suhteessa koulutukseen ja osa niistä saattaa tulla jopa toisen kulttuurin mukana (ks. Atjonen, 2007). Jos perheen vaatimustaso koulun suhteen on suurempi, kuin perusopetuksen arvopohjan, tuleeko opettajan puuttua tilanteeseen?
Viivin ryhmän kysymykset
Tirri & Kuusisto. (2019) Keiden tarpeet opettaja asettaa etusijalle esim. inklusiivisessa opetusryhmässä?
Moilasen (s.31-32 2005) teoksessa puhuttiin myös mustasta pedagogiasta, väkivallasta ja kuinka vanhempien kuuluisi tuottaa lapsille pettymyksiä. Tätä perustellaan sillä, että lapsien pitää tottua seuraamaan yhteiskunnan sääntöjä, vaikkei hän niitä haluaisikaan noudattaa. Voiko tämä olla toimiva tapa vai onko jokin muu keino saada sama viesti perille?
→ Lapinoja, 2006: Lisäksi “Kun yhteisö, jonka yhteydessä moraalikoodit opitaan, tarjoaa useita tasa-arvoisesti kilpailevia näkemyksiä, on yksilön vaikea rakentaa omaa moraalinäkemystään.”
→ Useamman näkökulman tarkasteleminen on hyödyllistä ajattelun taitojen kehittymisen kannalta - toki koulun on pakko ohjata “yleiseen hyvään” POPS 2014?
Millainen olisi professionaalinen opettajan ammatti? Kärjistettynä: millaista koulukasvatus olisi, jos opettajat ja muut kasvatusalan ammattilaiset määräisivät koko sektoria?
Lapinojan (2006) mukaan Postmoderni ajattelu on johtanut siihen, että “neutraali ja skeptinen suhtautuminen on jo horjuttanut koulukasvatuksen perustuksia esimerkiksi sallimalla monien kasvatusäänien tunkeutua koulumaailmaan”.
→ Jos nämä monet kasvatusäänet ei pääsisi koulumaailmaan, miten se kehittyisi?
Lapinoja (2006) myös toteaa kasvatuksen olevan välttämätöntä, sillä hyveet ovat kasvatuksessa hankittuja ominaisuuksia.
→ Toisaalta Lapinoja tuo esiin kriittisen järjenkäytön, joten eikö tässä ole havaittavissa “kultainen keskitie”? :D → se kultainen keskitie ei kuitenkaan ole ns. professionaalisuutta
Miten Tynjälä (2004) sallisi sen, että yliopistolla ja erityisesti OKL puolella todella paljon opeja, joilla ei ole käytännöntietoa juuri ollenkaan? Ovat siis tulleet suoraa omista opinnoista opettamaan meitä tulevia opettajia, eikä lyhyitä harkkoja tai sijaisuuksia lukuunottamatta mitään kokemusta kentältä.
→ Artikkelissakin korostetaan jonkin verran kognitiivisten näkökulmaa eli asiantuntijuutta tiedonhankintana. Kasvatustieteiden kandi+maisterin tutkinnossa on harjoittelua on 27/300op eli alle kymmenesosa. Millä perusteella osallistumisen näkökulma on niin pieni verrattuna muihin?
Atjosen (2007) artikkelissa kuvataan kuinka työväenluokan lapset voivat tuntea irrallisuutta keskiluokkaisessa koulussa, näyttäytyykö tätä vielä meidän yhteiskunnassa? (s.173) Kenellä on valtaoikeudet luoda tällaista koulua? Jos näkyy niin miten opettajana rikkoa tätä normia?
Atjosen (2007) artikkeliin perustuen: Onko epäoikeudenmukaista testata oppilaiden osaamista samalla kokeella vaikka opetus on erilaista? Myös Jokinen, S & Piipponen, (2009) esittävät artikkelissaan käytännönläheisiä vinkkejä. Miten nämä huomioidaan arvioinnissa? Varmasti tämäkin oppijakohtaista, mutta olisiko joku yhtenevä linja tasapuolisempi?
Artikkelissa mainittiin time out -tilanne, jossa tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi voidaan poistaa luokasta tarvittaessa. Miten luokasta poistaminen toimii käytännössä oppilaan kanssa? Millainen on opettajan vastuu tilanteessa? Voidaanko lapsi laittaa yksin luokan ulkopuolelle?
- Jokinen & Piipponen (2009) Erilaisen oppijan tukeminen koulussa.
Artikkelissa mainitaan akapismi, jolla tarkoitetaan opettajan pedagogista rakkautta. Pohdimme, onko tämä oikea käsite kuvaamaan oppilaan ja opettajan välistä suhdetta? Missä kohtaa liian läheinen suhde vaikuttaa opettajan työhyvinvointiin?
- Tirri & Kuusisto (2019) Opettajan ammattietiikkaa oppimassa.
Artikkelissa puhutaan mentoroinnista. Kuinka yleistä mentorointi on käytännön tasolla? Onko se yleisempää isoissa kaupungissa, joka eriarvoistaisi pienemmissä kaupungeissa toimivat opettajat?
- Tynjälä, P. (2004) Asiantuntijuus ja työkulttuurit opettajan ammatissa.
Kuinka paljon opettaja tarvitsee nykypäivänä auktoriteettia ja millasta auktoriteetin pitäisi olla? Miten auktoriteetti saadaan?
- Lapinoja, K-P. (2006) Opettajan kadonnutta autonomiaa etsimässä.
- Moilanen, P. (2005) Opettaja kasvattajana. Johdatusta opettajan ammatin eettisiin kysymyksiin.
Millainen wilmamerkintöjen vaikutus arvioinnissa? Miksi merkintöjen merkitsemisessä on eroja sekä koulujen sisällä että kuntatasolla? Käytetäänkö arviointia hyödyksi opetuksessa vai onko se erillistä?
- Atjonen, P. (2007) Hyvä, paha arviointi.
Jos inkluusiota halutaan ajaa eteenpäin lisää, miksei luokanopettajakoulutuksessa huomioida tätä enemmän? Olisiko oltava yhteistyötä erkan kanssa, tämä otettava huomioon myös harjoittelussa, kun nyt molemmat erillään?
- Mikola, M. (2011) Pedagogista rajankäyntiä koulussa. Inkluusioreitit ja yhdessä oppimisen edellytykset.
Paljon puhutaan tasa-arvosta ja erilaisten oppijoiden tasa-arvosta. Missä kannettaisiin huolta ”tavallisista” oppilaista? Otetaanko heitä huomioon ollenkaan kun puhutaan inkluusiosta?
- Mikola, M. (2011) Pedagogista rajankäyntiä koulussa. Inkluusioreitit ja yhdessä oppimisen edellytykset.
Johannan, Tiian, Veeran ja Juulian kysymykset
Opettajan päämääräprofiileista, voiko opettaja olla puhtaasti vain yhtä näistä? Tunnistatko itsesi joistakin näistä kuvauksista?
- Opettajan ammattietiikka oppimassa -kirjasta s. 70
Tulisiko oppilaiden oppia sietämään epäoikeudenmukaisuutta koulussa? (Taustalla ajatus siitä, että maailma ei ole kuitenkaan koskaan täysin oikeudenmukainen)
- Opettaja kasvattajana s. 27
- Vaihtoehtoisesti voisi miettiä, mitä on opettajan oikeudenmukaisuus?
Mitä ajattelet siitä, että kun opit harkassa tai sijaisuuksissa kokeneemmilta opettajilta hyviä käytänteitä saatat omaksua häneltä myös huonoja toimintatapoja?
- Tynjälä, P. 2004. Asiantuntijuus ja työkulttuurit opettajan ammatissa. s. 175 (osallistumisnäkökulma ja siihen pohjautuva oppipoikamalli)
Miten koet ajatuksen siitä, että yhteisöllisyyttä korostavassa opettajakulttuurissa yhteiset arvot ovat ammattieettisen keskustelun tärkeitä tekijöitä?
- Tirri, K. & Kuusisto, E. 2019. Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. E-kirjasta s. 22
“Miten opettaja voi suhtautua omiin heikkouksiinsa? Toinen ääripää on vain todeta, että ”tällainen minä nyt vain olen ja opetelkaa tulemaan toimeen minun kanssani”. Toinen ääripää on taukoamatonta kilvoittelua omien puutteiden kanssa. Näiden väliltä löytynee rakentava suhtautuminen itseen. → Eli miten rakentava suhtautuminen itseen todellisuudessa tapahtuu (ks. ääripääajattelu)?
Miten oppilaiden kanssa etsitään yhdessä “totuutta”? Miten kriittinen, mutta avoin asenne vallitseviin totuuksiin toteutuu luokassa? Miten ohjaan oppilaita kohti tällaista ajattelua?
Atjosen (2007) mukaan opettajan keskeisin työväline on hänen oma persoonansa. Olen harjoittelussa pohtinut hyvin erilaisten ääripäiden hyveitä opettajina. Voidaanko hyvälle opettajalle asettaa joitakin kriteerejä, jotka jokaisen opettajan tulee täyttää opetussuunnitelman tavoitteiden lisäksi?
Perheillä on erilaisia arvoja suhteessa koulutukseen ja osa niistä saattaa tulla jopa toisen kulttuurin mukana (ks. Atjonen, 2007). Jos perheen vaatimustaso koulun suhteen on suurempi, kuin perusopetuksen arvopohjan, tuleeko opettajan puuttua tilanteeseen?
Viivin ryhmän kysymykset
Tirri & Kuusisto. (2019) Keiden tarpeet opettaja asettaa etusijalle esim. inklusiivisessa opetusryhmässä?
Moilasen (s.31-32 2005) teoksessa puhuttiin myös mustasta pedagogiasta, väkivallasta ja kuinka vanhempien kuuluisi tuottaa lapsille pettymyksiä. Tätä perustellaan sillä, että lapsien pitää tottua seuraamaan yhteiskunnan sääntöjä, vaikkei hän niitä haluaisikaan noudattaa. Voiko tämä olla toimiva tapa vai onko jokin muu keino saada sama viesti perille?
→ Lapinoja, 2006: Lisäksi “Kun yhteisö, jonka yhteydessä moraalikoodit opitaan, tarjoaa useita tasa-arvoisesti kilpailevia näkemyksiä, on yksilön vaikea rakentaa omaa moraalinäkemystään.”
→ Useamman näkökulman tarkasteleminen on hyödyllistä ajattelun taitojen kehittymisen kannalta - toki koulun on pakko ohjata “yleiseen hyvään” POPS 2014?
Millainen olisi professionaalinen opettajan ammatti? Kärjistettynä: millaista koulukasvatus olisi, jos opettajat ja muut kasvatusalan ammattilaiset määräisivät koko sektoria?
Lapinojan (2006) mukaan Postmoderni ajattelu on johtanut siihen, että “neutraali ja skeptinen suhtautuminen on jo horjuttanut koulukasvatuksen perustuksia esimerkiksi sallimalla monien kasvatusäänien tunkeutua koulumaailmaan”.
→ Jos nämä monet kasvatusäänet ei pääsisi koulumaailmaan, miten se kehittyisi?
Lapinoja (2006) myös toteaa kasvatuksen olevan välttämätöntä, sillä hyveet ovat kasvatuksessa hankittuja ominaisuuksia.
→ Toisaalta Lapinoja tuo esiin kriittisen järjenkäytön, joten eikö tässä ole havaittavissa “kultainen keskitie”? :D → se kultainen keskitie ei kuitenkaan ole ns. professionaalisuutta
Miten Tynjälä (2004) sallisi sen, että yliopistolla ja erityisesti OKL puolella todella paljon opeja, joilla ei ole käytännöntietoa juuri ollenkaan? Ovat siis tulleet suoraa omista opinnoista opettamaan meitä tulevia opettajia, eikä lyhyitä harkkoja tai sijaisuuksia lukuunottamatta mitään kokemusta kentältä.
→ Artikkelissakin korostetaan jonkin verran kognitiivisten näkökulmaa eli asiantuntijuutta tiedonhankintana. Kasvatustieteiden kandi+maisterin tutkinnossa on harjoittelua on 27/300op eli alle kymmenesosa. Millä perusteella osallistumisen näkökulma on niin pieni verrattuna muihin?
Atjosen (2007) artikkelissa kuvataan kuinka työväenluokan lapset voivat tuntea irrallisuutta keskiluokkaisessa koulussa, näyttäytyykö tätä vielä meidän yhteiskunnassa? (s.173) Kenellä on valtaoikeudet luoda tällaista koulua? Jos näkyy niin miten opettajana rikkoa tätä normia?
Atjosen (2007) artikkeliin perustuen: Onko epäoikeudenmukaista testata oppilaiden osaamista samalla kokeella vaikka opetus on erilaista? Myös Jokinen, S & Piipponen, (2009) esittävät artikkelissaan käytännönläheisiä vinkkejä. Miten nämä huomioidaan arvioinnissa? Varmasti tämäkin oppijakohtaista, mutta olisiko joku yhtenevä linja tasapuolisempi?