Käsiteiden määritelmät:
a) anamneesi
Anamneesilla tarkoitetaan lääkärin keräämiä esitietoja eli potilaan, hänen omaisensa tai saattajansa antamia tietoja mm. sairauden
alkamisesta ja kulusta. Huolellinen anamneesi ohjaa potilaan tutkimusta ja auttaa taudinmäärityksessä.
b) status
Esitietojen perusteella lääkäri tutkii potilaan eli tekee statuksen. Tutkimus tapahtuu käsien, silmien ja korvien avulla ja apuna voidaan käyttää joitakin melko yksinkertaisia välineitä, Huolellinen status auttaa taudinmäärityksessä yhdessä anamneesin
kanssa.
c) diagnoosi
Diagnoosilla tarkoitetaan lääkärin tekemää taudinmääritystä. Se perustuu kliiniseen tutkimukseen (anamneesi ja status) ja
tarvittaessa (useita mahdollisia diagnooseja) esim. laboratorio- ja/tai kuvantamismenetelmien käyttöön. Huolellinen diagnoosi auttaa potilaan hoidon ja kuntoutuksen suunnittelussa.  Oikein määritetyt diagnoosit vähentävät lääkärissäkäyntejä ja
terveydenhuollon palveluiden kuormittumista.
d) epikriisi
Epikriisillä tarkoitetaan hoitotiivistelmää eli hoidon päätyttyä laadittua kertomusta sairauden kulusta ja hoidosta sekä
jatkosuunnitelmista. Huolellinen epikriisi palvelee etenkin terveydenhuollon ammattilaisia, jos potilas hakeutuu uudelleen
vastaanotolle. Se voi auttaa esim. uusien diagnoosien teossa, jos aiemmat diagnoosit liittyvät toisiinsa tai jos aikaisempi diagnoosi
oli väärä.