Olipa kerran fantasiamaa nimeltä Phoenixland.
Jota hallitsi kaunis kuningatar.
Siellä asui sisarukset: Robecca Roses ja Robert Roses.
Molemmat olivat perineet ulkonäkönsä vanhemiltaan eli tumman ruskeat hiukset ja harmaan vihreät silmät.
Heillä ei ollut vanhempia, joten heistä tuli läheisempiä kuin sisaruksista yleensä.
Oli synkkä aamu, kun Robert käveli lähellä Hävityksen vuoria.
Robeca oli sillä välin kaikki yksisarvisista -tunnilla.
Kun Robecan tunti vihdoin loppui, hän palasi linnaan.
Robecca huomasi ettei Robet ollut vielä palannut.
Oli jo myähä eikä Robert ollut vieläkään tullut.
Robecca lähti etsimään Robertia.
Robert oli kadonnut!
Robecca ei löytänyt isoveljeään mistään!
Robeca tuli vanhan kivimuurin luokse johon oli kirjoitettu muinaisila riimuilla: Robecca jos haluat vielä nähdä veljesi, mene Kuoleman vuorelle! Ja etsi kultainen avain. Mu ha ha ha haaa! T: Musta velho.
Hän vaeltaa Kuoleman vuorelle, legendan mukaan vuorille on vangittu kuolama ja tuli.
Robecca astui vuoren sisälle... Vuoren sisällä oli hiljaista. Luonnottoman hiljaista. Pimeyden verho oli laskenut vuoren ylle.
Robecca käveli peremmälle kunnes esiin tuli portaat. Partaiden alapäässä näkyi valoa.
Robecca saapui isoon saliin, joka oli täynnä kulta kolikoita lattiasta katoon.
Sali oli valtava.
Robecca aloitti loputtomalta tuntuvan urakan ja aloitti avaimen etsinnän.
Robecca nosti kultaisen pikarin, kolikot valuivat lattialle.
Yhtäkkiä jokin liikahti kolikoiden seassa, Robecca säikähti ja ryntäsi tukipylvään taakse.
Kulta kolikot tippuivat lattialle. Kuulin hengitystä. Raskasta hengitystä.
Kurkistin pylvään takaa. Näin sen. Näin hirviön. Hirviö oli...Lohikäärme!
Lohikäärme heräsi. Ja nousi ylös.
Lohikäärme haistoi ihmisen. Se seurasi hajuaistiaan ja löysi Robecan!
Robeca jähmettyi paikoilleen. - Haistan sinut. Olen täällä ikuisesti. Enkä pääse ikinä pois. Niinkuin et sinäkään! Joten älä pelkää. Voit piiloutua mutta et paeta!
Lohikäärme sanoi.
Robecca päätti kävellä esiin. Lohikäärme huomasi Robecan.
 - Entä jos autan sinut pois täältä? Robecca kysyi.
- Auttaisitko minut pois täältä? Lohikäärme kysyi.
- Kyllä, jos viet minut Mustan velhon linnaan. Robecca vastasi.
Lohikäärme tutkiskeli epäluuloisena Robeccaa ja sitten sanoi:
 - Hyvä on. Vapauta minut ja nouse selkääni.
Robecca vapautti lohikäärmeen ja nousi sen selkään.
He lähtivät lentoon. Matkalla Robecca sai kuulla että lohikäärmeen nimi oli Red Fire.
Robecca ja Red saapuivat Mustan velhon linnan pihalle.
Robecca huomasi että kultainen avain oli Redin kaulassa.
Robecca osoitti avinta ja kysyi:
 - Saanko tuon kultaisen avaimen?
Robecca ja Red astuivat sisään velhon linnaan.
Musta velho istui mustalla valtaistuimella ja kääntyin tulioita päin sylissään musta kissa. Ja sanoi: - Pitkästä aikaa Red. Toit näköjään mukanasi sen pikku kakaran. 
 - Pääsit sitten vapaaksi mutta et ole sitä enää kauaa! Musta velho hyökkäsi Redin kimppuun. Red puolusti itseään ja hämäsi velhoa.
Minulla on nyt mahdollisuus pelastaa Robert. Robecca ajatteli.
Robecca käveli hiljaa Robertia kohti.
- Robecca? Robert sanoi hämmentyneenä.
 - Shhhh! Yritän saada sinut pois täältä. Robecca vastasi.
Robert nyökkäsi. Robecca otti kultaisen avimen esille ja avsi Robertin kahleet.
 - Mistä sinä olet saanut kultaisen avaimen? Robert kysyi.
 - Pitkä tarina, kerron toiste. Robecca sanoi.
Velho oli tällä välin huomannut ettei kaikki ollutkaan kohdalaan.
Robeccakan ja Robertin oli tarkoitus kävellä huomaatomasti ulos linnasta.
Mutta yhtäkkiä kultainen avain lennähti Robeccan kaulasta.
Musta velho yritti saada avaimen itseleen taikakeinoin.
Aika tuntui pysähtyvän.
 - Eeiiiii! Robecca huusi.
Ja yritti ojentaa kätensä avainta kohti, mutta avain oli liian kaukana.
Kun avain leijui Redin kohdalla Red syoksi tulta, avain suli.
 - Eeiiiii! Musta velho huusi. Kultainen avain oli tuhottu. Ja musta velho joutui pimeän taian vankilaan.
Red vei Robeccan ja Robertin takaisin kotiin. Phoenixlandiin.
 - Kiitos kun pelastit minut Robecca. Robert sanoi.
 - En olisi voinut jätää sinua olet paras ystäväni ja iso veljeni. Robecca sanoi hymyillen.
Sen pituinen se.