Valistuksen vuosisata

1700-lukua kutsutaan valistuksen vuosisadaksi. Tällöin Euroopassa sivistyneistön mielipide kääntyi yksinvaltiutta vastaan, ja kirkon suurta vaikutusvaltaa ja yhteiskunnassa nähtyjä epäkohtia alettiin arvostella. Ranskalainen filosofi Voltaire arvosteli ankarasti kuningasvaltaa ja filosofi Rousseau väitti, että lasten piti saada kasvaa vapaasti ja oppia asioita kokeilemalla. Heidän puheensa pelottivat kuningasta, mutta innoittivat monia ranskalaisia. 

Valistus tai valon aikakausi, kuten sitä Ranskassa kutsuttiin, merkitsi järjen korostamista uskon tai tunteen sijaan. Järjen käytön uskottiin tekevän ihmisistä viisaampia - kaikkiin ongelmiin voitiin myös löytää ratkaisu järkeilemällä. Valistuksen ajan filosofien ja muiden ajattelijoiden tavoitteena oli muuttaa yhteiskunnallisia oloja. Erityisesti kirkkoa vastaan hyökättiin, koska ajateltiin, että kirkon opit olivat ristiriidassa järjenkäytön kanssa. Kirkkoa vastustavien ajatusten vuoksi Voltaire joutui kaksi kertaa vankilaan.

Kirkon lisäksi valistusajattelijat kritisoivat itsevaltiutta. Kaiken vallan keskittämistä ainoastaan yhdelle henkilölle eli kuninkaalle pidettiin epäoikeudenmukaisena. Valistusajattelijoiden mielestä valta tuli jakaa, eikä lakien laatija saanut olla samalla lakien valvoja. Erityisesti valistusajattelijoita vaivasi se, että valtion virkamiehet saattoivat vangita ihmisiä tai tuomita heitä kuolemaan ilman mitään syytä. Tuolloin oli myös tavallista, että vankiloissa ihmisiä kidutettiin eikä kukaan kyennyt puuttumaan asiaan.

Myös valtion rahankäyttöä arvosteltiin. Kansa kärsi katovuosien aiheuttamaa nälänhätää, mutta kuningas Ludvig XVI kävi kalliita sotia. Kuninkaiden hovit kuluttivat paljon valtion varoja yltäkylläiseen elämään. Koko maa oli vararikkotilassa. Kuningas vaati korkeita veroja kansalta, mutta ei aatelisilta. Kun rahaa oli taas saatava lisää, kutsui kuningas koolle valtiopäivät voidakseen määrätä uusia veroja. Silloin kolmas sääty, eli porvarit, talonpojat ja työläiset vaativat, että jokaisella edustajalla piti olla kokouksessa yksi ääni. Äänestyksessä kolmas sääty olisi voittanut ylivoimaisesti, sillä heitä oli paljon. Aatelit ja papit eivät hyväksyneet tätä, joten kolmas sääty julistautui itse kansalliskokoukseksi ja alkoi laatia Ranskalle uutta perustuslakia. Vallankumous oli puhkeamaisillaan ja kansa alkoi aseistautua. Kuningas ilmoitti, ettei ikinä luovu itsevaltiudestaan, lähti metsästysretkelle ja unohtui kaiken muun. 

Ranskan suuri vallankumous

Ranskan suuri vallankumous alkoi 14. päivä heinäkuuta 1789, jolloin hurjistunut väkijoukko tunkeutui Pariisissa olevaan Bastiljin linnoitukseen. Se oli vankila, jossa pidettiin kirkkoa, aatelistoa ja kuningasta vastustaneita vankeja. Bastilijin vankilan valtaus ja sen yhteydessä tapahtunut verilöyly käynnisti vallankumouksen. Bastiljin valtauspäivästä tuli myöhemmin Ranskan kansallispäivä.

 Veriset mellakat jatkuivat maalla ja kaupungissa. Pian kansa kaappasikin vallan itselleen. Kansalliskokous lakkautti aateliston ja papiston erioikeudet. Kaikista kansalaisista tulin ihmisoikeuksien julistuksen myötä vapaita ja tasa-arvoisia. Ketään ei tule eikä saa vainota mielipiteiden tai uskonnon vuoksi, ja ihmisillä on oikeus ilmaista mielipiteensä vapaasti. Erityisesti kansalliskokous painotti, että lakien tulee olla samoja kaikille kansalaisille. Ranskan vallankumouksen iskulauseeksi tuli vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Vallankumous johti Ranskassa yleisen äänioikeuden toteutumiseen. Tämä tarkoitti sitä, että kaikilla täysi-ikäisillä miehillä oli oikeus vaikuttaa asioihin äänestämällä. Naisille äänioikeutta ei kuitenkaan vielä annettu. 

 Jyrkimmät vallankumoukselliset lietsoivat sotaa. Nyt monet aateliset pakenivat maasta. Ranska julistettiin tasavallaksi vuonna 1792. Kun mellakat pahenivat, kuningaskin yritti paeta, mutta jäi kiinni. Koska tasavallassa ei ole kuningasta, kuninkaasta oli tullut nyt vain " kansalainen Capet”. Hänet tuotiin kansalliskokouksen eteen. Häntä syytettiin maanpetturuudesta ja hänet mestattiin puolisonsa Marie Antoinetten kanssa giljotiinilla.

Uudet lait ja julistukset eivät tuoneet Ranskaan rauhallisia oloja. Kuninkaan teloituksen suututtamina naapurimaat julistivat Ranskalle sodan. Samoihin aikoihin syntyi voimakkaita sisäisiä erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan maata pitäisi kehittää. Seurauksensa oli rajuja riitoja, väkivaltaisuuksia ja teloituksia. Noin 30 000 ranskalaista jakoi kuninkaansa kohtalon, heidät talutettiin giljotiiniin. Vain pieni osa heistä oli aatelisia, valtaosa vallankumouksen omaa väkeä. Aikakausi on myöhemmin nimettykin hirmuvallan ajaksi. Kun lopulta kiihkeimmät vallankumousjohtajat kokivat kohtalonsa, sanottiin, että "vallankumous syö omat lapsensa". 

Hirmuvallan ajan uudistuksina kaikki katoliset kirkonmenot kiellettiin ja Notre damen kirkosta tehtiin Järjen temppeli. Myös kristillinen ajanlasku poistettiin ja uusi ajanlasku alkoi tasavallaksi julistamisen päivästä. Uusi mittausjärjestelmä otettiin käyttöön (mm. metri) ja orjuus poistettiin. Myöhemmin monet uudistukset peruttiin, mutta ajatus ihmisten tasa-arvosta säilyi.

 Vuonna 1799 valtaan nousi loistava sotapäällikkö ja vallankumouksen johtajiin kuuluva Napoleon Bonaparte. Vuonna 1804 Napoleon kruunautti itsestään keisarin. Hänen unelmanaan oli tehdä Ranskasta Euroopan johtava valtakunta. Mahtavan armeijansa avulla hän hän valoitti naapurimaita. Kuitenkin lopulta 1815 Napoleonin armeija kärsi ratkaisevan tappion ja Napoleon karkoitettiin loppuelämäkseen yksinäiselle Saint Helenan saarelle, jossa sotalaivat ja pari tuhatta miestä vartioivat häntä kellon ympäri kuolemaansa saakka.

Tehtävät

1. Miten Valistusajan ajattelijoiden mielestä valta tulisi jakaa?
2. Ketkä maksoivat veroja? Kenellä oli verovapaus?
3. Miksi ranskassa syntyi vallankumous?
4. Mitä Ranskan yleinen äänioikeus tarkoitti?
5. Selitä: 

1. Vapaus, veljeys, tasa-arvo
2. kansalainen Capet
3. Vallankumous syö omat lapsensa

1. Piirrä aiheeseen liittyvä kuva.