Euroopan keskiaika

Rooman valtakunnan hajoaminen ja sen seuraukset

Länsi-Rooman valtakunta hajosi vuonna 476. Rooman valtakunta oli vuosisatojen ajan ylläpitänyt laajaa tieverkostoa, tehokasta hallintoa sekä turvallisuutta Euroopassa. Kun valtakunta hajosi, myös sen hallinto lakkasi toimimasta monilla alueilla.

Keskiajan alkuvaiheessa kaupankäynti väheni, kaupungit pienentyivät ja ihmiset siirtyivät yhä enemmän maaseudulle. Koska keskushallinto ei enää pystynyt suojelemaan asukkaita hyökkäyksiltä, ihmiset alkoivat turvautua paikallisiin mahtimiehiin ja maanomistajiin. Näin syntyi uudenlainen yhteiskuntajärjestelmä, jota kutsutaan feodaalijärjestelmäksi.

Feodaalijärjestelmän ja maaorjuuden synty

Feodaalijärjestelmä perustui maanomistukseen ja uskollisuuteen. Kuningas jakoi maa-alueita aatelisille, jotka puolestaan antoivat maata edelleen ritareille ja muille alamaisilleen. Vastineeksi he lupasivat sotilaallista tukea ja uskollisuutta hallitsijalle.

Suurin osa ihmisistä oli talonpoikia. Monet talonpojat joutuivat maaorjiksi. Maaorjat eivät olleet vapaita muuttamaan pois asuinpaikaltaan tai valitsemaan työtään. Heidän tuli viljellä herransa maata ja maksaa erilaisia veroja. Vastineeksi he saivat suojelua sekä oikeuden käyttää osaa maasta oman elantonsa hankkimiseen.

Feodaalijärjestelmä muodosti keskiajan Euroopan yhteiskunnan perustan satojen vuosien ajan. Aatelisto ja kirkko omistivat suurimman osan maasta, kun taas talonpojat tekivät suurimman osan työstä.

Katolisen kirkon vallan kasvu

Rooman valtakunnan hajottua katolisesta kirkosta tuli yksi Euroopan tärkeimmistä vallankäyttäjistä. Kirkko yhdisti ihmisiä yhteisen uskonnon kautta, ja lähes kaikki eurooppalaiset kuuluivat keskiajalla katoliseen kirkkoon.

Kirkon johtaja oli Roomassa asuva paavi. Keskiajan aikana paavin vaikutusvalta kasvoi niin suureksi, että hän saattoi vaikuttaa myös kuninkaiden ja keisareiden toimintaan. Hallitsijat tarvitsivat kirkon tukea, sillä kirkko opetti vallan olevan Jumalalta saatua.

Luostarit olivat keskiajan oppimisen keskuksia. Munkit kopioivat käsin kirjoja ja säilyttivät antiikin ajan tietoa. Monet ensimmäisistä kouluista toimivat kirkon yhteydessä.

Ranskan kehitys keskiajalla

Keskiajan alussa Ranska oli hajautunut lukuisiin aatelisten hallitsemiin alueisiin. Vähitellen Ranskan kuninkaat onnistuivat vahvistamaan valtaansa ja yhdistämään maata.

Tärkeä vaihe oli satavuotinen sota (1337-1453), jossa Englanti ja Ranska taistelivat vallasta. Sodan tärkein syy oli se, että Englannin kuninkaat vaativat itselleen Ranskan kruunua ja halusivat hallita osia Ranskasta. Sodan aikana käytiin monia taisteluita, ja lopulta Ranska onnistui säilyttämään alueensa sekä vahvistamaan kuninkaan valtaa. Englanti menetti lähes kaikki alueensa Ranskassa.

Sodan jälkeen Ranskan kuninkaan asema vahvistui merkittävästi. Keskiajan loppuun mennessä Ranskasta oli tullut yksi Euroopan vahvimmista valtakunnista.

Saksan kehitys keskiajalla

Nykyisen Saksan alue kuului Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. Vaikka keisarikunnalla oli yhteinen hallitsija, todellinen valta oli suurelta osin paikallisilla ruhtinailla, piispoilla ja kaupungeilla.

Tämän vuoksi Saksasta ei muodostunut keskiajalla yhtenäistä valtiota. Alue pysyi hajanaisena, ja paikalliset hallitsijat käyttivät paljon itsenäistä valtaa.

Italian kehitys keskiajalla

Italian alue oli keskiajalla jakautunut useisiin kaupunkivaltioihin ja ruhtinaskuntiin. Tunnetuimpia kaupunkivaltioita olivat Venetsia, Genova ja Firenze.

Italian kaupungit vaurastuivat kaupankäynnillä, sillä ne sijaitsivat tärkeiden kauppareittien varrella. Erityisesti Venetsia rikastui Välimeren kaupasta. Keski-Italiassa sijaitsi paavin hallitsema Kirkkovaltio, joka vaikutti merkittävästi koko alueen politiikkaan.

Iso-Britannian kehitys keskiajalla

Vuonna 1066 normannit valloittivat Englannin. Valloituksen jälkeen kuninkaan valta vahvistui ja maan hallinto järjestettiin tehokkaammin.

Vuonna 1215 Englannin kuningas joutui hyväksymään Magna Cartan. Se rajoitti kuninkaan valtaa ja vahvisti aateliston oikeuksia. Magna Cartaa pidetään tärkeänä askeleena kohti myöhempää demokratiaa ja parlamentaarista hallintoa.

Espanjan kehitys keskiajalla

700-luvulla muslimivalloittajat saapuivat Iberian niemimaalle ja hallitsivat suurta osaa nykyisestä Espanjasta. Pohjoisen kristityt kuningaskunnat aloittivat pitkän takaisinvaltauksen, jota kutsutaan reconquistaksi.

Reconquista päättyi vuonna 1492, kun viimeinen muslimien hallitsema alue, Granada, vallattiin. Samana vuonna Espanja rahoitti Kristoffer Kolumbuksen löytöretken Atlantin yli. Tämä tapahtuma yhdistetään usein keskiajan päättymiseen ja uuden ajan alkamiseen.

Keskiajan loppu

Keskiajan loppua kohti kaupungit kasvoivat ja kaupankäynti vilkastui. Monet kauppiaat rikastuivat, ja heidän merkityksensä yhteiskunnassa kasvoi. Samalla kuninkaiden valta vahvistui monissa Euroopan maissa.

1300-luvulla Eurooppaa koetteli musta surma eli rutto, joka surmasi suuren osan väestöstä. Työvoiman väheneminen heikensi vähitellen maaorjuutta, sillä talonpoikien työstä tuli aiempaa arvokkaampaa.

1400-luvun lopulla Euroopassa alkoi tapahtua suuria muutoksia. Kauppa laajeni, löytöretket avarsivat maailmankuvaa ja monet valtiot vahvistuivat. Näiden muutosten vuoksi keskiajan katsotaan päättyneen 1400-luvun lopulla ja uuden ajan alkaneen.