Arvion kirjoittaminen

Kirjoita arvio

ARVOSTELUN KIRJOITTAMINEN (MIN 300 SANAA)

ARVOSTELU KIRJOITETAAN KONSEPTIPAPERILLE KOULUSSA.

  • nimi oikeaan yläkulmaan
  • marginaalit
  • kappalejako (Jätä yksi tyhjä rivi)




ETENE NÄIN:

(Käytä hyväksi muistiinpanojasi eli lukupäiväkirjaa ja ota sieltä valmista materiaalia arvostelutekstiisi.)


OTSIKKO kuvaa mielipidettäsi, kirjaa ja/tai lukukokemusta, esim. "Hauskaa nuorten huumoria", "Viihdyttävä fantasiakirja", "Koukuttava jännityskirja". 

Otsikoi niin, että lukija kiinnostuu tekstistäsi. Otsikko EI ole kirjan nimi.
Otsikko ei ole myöskään "kirja-arvostelu".

  1. Esittele arvostelun aloituskappaleessa arvioitava teos. Kerro perustiedot ja esittele aihe lyhyesti. Esittele teoksen sisältö lyhyesti (=Mistä kirja kertoo?) Muista, että et paljasta teoksen loppuratkaisua.

  1. Kirjoita 2-3 käsittelykappaletta.

  • Kerro mielipiteesi teoksesta (lukukokemus). Perustele mielipiteesi.

  • Kerro, mitä teoksessa tapahtuu ja esittele sitä. Älä kuitenkaan paljasta loppuratkaisua.

  • Käsittele teoksen hyviä ja huonoja puolia (esim. juoni, henkilöt, aihe, teema, kieli, kerronta, rakenne, miljöö)

  • Kerro esimerkkejä kirjasta ja kuvaile sitä.

  • Voit kertoa esimerkiksi, mikä kirjassa ihmetytti, mitä et ymmärtänyt, mikä kiinnosti, ärsytti, mistä olisit halunnut tietää lisää, mikä jäi epäselväksi, mikä kosketti, mikä oli samaistuttavaa, jne.


  • Millaisia odotuksia sinulla oli? Miksi valitsit tällaista luettavaa? Oliko lukemasi sitä mitä odotit vai ei?

  • Kerro kirjan genrestä ja arvioi sitä.

  • Vertaile kirjaa muuhun lukemaasi kirjallisuuteen.

  • Poimi teoksesta myös tekstilainauksia. Kerro, mihin lainaus liittyy, esim. hauska tai mielenkiintoinen kohta kirjasta. Tekstilainauksia täytyy olla vähintään 2.

  1. Päätä teksti kappaleeseen, johon tiivistät mielipiteesi. Voit myös kertoa, kenelle suosittelisit arvioitavaa teosta.

  1. Lopuksi tarkista kirjoittamasi arvostelun yleiskieli.

 

 

ARVIOINTI (4-10):

- Arvostelun yleiskielen hallinta ja rakenne

- Esimerkit ja tekstilainaukset kirjasta

- Taidot esitellä teosta

- Omien mielipiteiden ilmaisu ja perustelutaidot

- Lukupäiväkirja arvioidaan kertoimella 0,5.

- Arvostelu arvioidaan kertoimella 1.

Esimerkki arvostelusta

Parasta ennen… maailmanloppu?



Maailma pysähtyy hetkeksi, kun Hohtavat olennot ilmestyvät osalle ihmisistä, merkitsevät heidät ja kertovat, että loppu on tulossa. Hohtavien vierailu jättää ihmiskunnalle kasan kysymyksiä: Mitä tapahtuu merkityille? Entä heille, joita ei merkitty? Onko loppu todella tulossa? Tätä pohtivat muun maailman tavoin merkityksi tullut Ani ja hänen merkittä jäänyt kumppaninsa Kapri.

Suurin osa ihmisistä suhtautuu ilmoitukseen rauhallisesti ja jatkaa arkeaan suhteellisen normaalisti. Levottomuuksiakin toki on, mutta kirja ei keskity niihin. Sen sijaan se kuvaa upeasti arjen pieniä iloja ja pohtii, mitä tehdä jäljellä olevalla ajalla? Onko esimerkiksi järkevää riidellä, jos kaikki loppuu alle viikon päästä? Anin pikkusiskon Ailikin kautta nähdään kriisi myös lapsen silmin. On melkein suloista nähdä, kuinka tietämätön ja utelias Ailikki on. Hän esimerkiksi pohtii, mitä tulee pakata mukaan, kun loppu tulee.

Suuri rooli tarinassa on Anin ja Kaprin rakkaudella. Heidän rakkauttaan on kuvattu kauniisti, mutta koska tarinan alkaessa he ovat seurustelleet jo vuoden, minun oli vaikea innostua heidän tarinastaan.

“Tänä päivänä päätän rakastaa sinua koko päivän, tämän päivän koko tunnin päätän ajatella vain sinua.”
(s. 104)

“Mä rakastan sua sellaisena kuin mikä haluat olla.”
(s. 122)

Pidän kuitenkin siitä, kuinka kirjassa pohdittiin suhteen rajoja salaisuuksien osalta. Pitääkö kaikki salaisuudet kertoa kumppanille?

Tarinassa myös uskonnolla on rooli, mitä arvostan kirjoissa, joissa loppu lähestyy tavalla tai toisella. Kuitenkin uskovat hahmot, kärkipäässä Anin entinen ystävä Elsa, ovat jopa raivostuttavia siinä, kuinka kovasti he uskovat lopun tarkoittavan Taivaaseen pääsyä ja haluavat saada kaikki, myös heidät, joita ei kiinnosta, innostumaan asiasta.

Lopun ajoista kertova kirja kuulostaa houkuttelevalta, mutta juonellisesti kirja on pitkästyttävä. Kirjassa on monia kiinnostavia aiheita, joihin ei kuitenkaan paneuduta. Esimerkiksi Anin ja Kaprin vanhemmista olisi ollut kiinnostava kuulla lisää. Lisäksi kirjassa luodaan koko ajan jännitystä siitä, mitä tapahtuu lopun tullessa, mutta jännitys ei lopulta kulminoidu kunnolla. Lopusta minulla onkin ristiriitaisia tunteita: toisaalta sen avoimuus on ihanaa ja toisaalta antiklimaattista, kun vastauksia ei lopulta saa. Loppuratkaisu – tai sen puute – tuntuu jopa hieman laiskalta valinnalta.

Kirjan kerronta on kaunista ja tunteellista. Romaanikerronnan seassa on osia, jotka on kirjoitettu kuin säeromaaneissa. Säkeet toimivat kerronnassa hyvin, koska niitä on käytetty vain muutamissa kohdissa. Tällöin säekohdista välittyy mahtipontinen ja taianomainen tunnelma. Miljöön yksityiskohtien kuvailu on kaunista ja vertauksien luominen elävöittää tekstiä:

“Some ei ole kattohuoneisto, josta näkisi paremmin, mitä tapahtuu. Juuri tällä hetkellä se on pimeä kellari, jossa kaikki koettavat huutaa kovimmin.”
(S. 47)

Toisaalta kerronta on välillä liian kiertelevää, jolloin on vaikeaa ymmärtää, mitä oikeasti tapahtuu tai sanotaan. Kirja on myös täynnä intertekstuaalisia viittauksia, mutta suurinta osaa en itse ymmärtänyt.

Kirja voisi olla hyvä lukijalle, joka pitää lumoavasta kerronnasta ja rauhallisista tarinoista, mutta ei lukijalle, joka pitää nopeatempoisista juonista ja siitä, että tarina saa selkeän ratkaisun.


Lähde: Saimi Ruuska, 18v, Lukufiilis