"Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia" (Adolf Ivar Arwidsson, 1791-1858)

Suomen sodan (1808-09) jälkeen Suomesta tuli Venäjän keisarikunnan autonominen suurruhtinaskunta. Suomelle se merkitsi kansallisen tietoisuuden alkua. 1800-luvun alussa Romantiikan aatteet heijastuivat Turun yliopiston oppineiden piiriin, josta saivat vaikutteensa myös yliopistoon opiskelemaan tulleet tulevat suurmiehet - Elias Lönnrot, J. L. Runeberg ja J. V. Snellman.

Kansallisuusaate

- Halu etsiä suomalaisten oma identiteetti.
- Suomen erityisyyden (luonto, ihmiset, tiede ja taide) ihannoiminen.
- Suomalaisen perinteen (perinnetietous, kansanrunous, kieli, kulttuuri, taide, musiikki) vaaliminen ja arvostaminen.
- Suomen kielen arvostaminen ja kielen kehittäminen.

Miten kansallisuusaate näkyi?

- 1831 perustettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. SKS:n tehtävänä oli suomen kielen kehittäminen ja nykyaikaistaminen.
- Sanomalehtien perustaminen: Åbo Morgonblad, Turun Viikko-Sanomat, Mehiläinen, Saima, Litteraturblad, Maamiehen ystävä. Sanomalehtien avulla haluttiin kohottaa kansan tietotasoa.
- Kansanrunouden kerääminen: Lönnrot kokosi kansanrunoutta Kalevalaan (1835).
- Suomalaisen kirjallisuuden edistäminen: Snellmanin ohjelma suomalaisen kirjallisuuden kehittämiseksi, tavoitteena sivistyneistön suomalaistaminen.
- Runebergin isänmaallinen, luontoa ja maisemaa sekä suomalaisuutta ylistävä runous. Esimerkiksi Maamme, Vänrikki Stoolin tarinat (1848 ja 1860), Runoja I-III (1830-1843).
- Topelius kokosi Suomen historian vaiheet Maamme kirjaan (1875), puki Suomen historian romaaniksi Välskärin kertomuksissa (1848 ja 1863) ja kirjaili lapsille opettavaisia satuja (Lukemisia lapsille I-VIII, 1865-96).

Lähde: Kirstinä, Leena 2000. Kirjallisuutemme lyhyt historia.

Linkit:
Iina Salosen Prezi romantiikasta tyylisuuntana
Välskärin kertomukset radiokuunnelmina
Lue Topeliuksen saduista Adalmiinan helmi tai Vattumato