Tutki kirjoitustaidon arviointikriteerejä ja arvioi alla oleva vastaus. 

Kevät 2022

Aihe: Kielten tulevaisuus

Kielten katoamisella voimme kadottaa palan itsestämme

 

Kielet ovat merkittävässä roolissa maailman eri kulttuurien tarkastelussa. Jokaisella kielellä on oma historiansa ja joidenkin kielten asema ja merkitys voivat ajan kuluessa muovautua erittäin suuresti. Maapallolla on selkeästi tietyt massakielet, joita käytetään useassa eri maassa. Mutta miten käy pienemmille kielille, jotka kuihtuvat koko ajan maailman muuttuessa. Oli kyse mistä tahansa kielestä, sillä on aina vaikutus jollekin ihmisryhmälle.

 

Juha Merimaan artikkelissa "Mitä tapahtuu maailman pienille kielille?" (Yliopisto-lehti 12.6.2018) kerrotaan vaikutuksista, jotka aiheutuvat kielten katoamisen seurauksena ja mitä on tehtävissä niiden pelastamiseksi. Merimaa kertoo maailmassa olevan noin 7000 kieltä, mutta joista hänen mukaan vain 10-15% säilyy seuraavalle sukupolvelle. Häkellyttävää ajatella, miten maailma voikin muuttua niin paljon, että tuollainen olisi mahdollista. Yleisesti ajateltuna enemmän kieliä on enemmän monipuolisuutta ja kokemuksia. Merimaa mainitsee, että niistä 7000:sta kielestä 23 ovat niitä, jotka yhdessä kattavat puolet maailman väestöstä. Niiden asema on turvattu ja se tuleekin luultavasti pysymään niin. Mutta jos pienet kielet jäävät kokonaan massakielten jalkoihin, pysyykö maailma enää yhtä rikkaana kulttuurillisesti, kuin mitä se tällä hetkellä on?

 

Merimaan artikkelissa on otteita suomalais-ugrilaisten kielten professorin Riho Grünthalin toteamuksista. Hän mainitsee, että "Jokainen kieli kuvaa omaa synnyinympäristöään ja yhteisöään. Kun kieli menetetään, menetään pala kulttuuria. Se on surullista". Kieli tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja omaan kieleen on helppo nojata. Kun tämä kieli sitten kuihtuu ja tilalle tulee käyttöön jokin maailmalla suuressa vallassa oleva kieli, eivät yhteiskunnalliset arvot ja oma kulttuuri tunnu luultavasti enää ollenkaan samalta. Kieli on kuitenkin niin suuri tekijä eri kulttuureissa, mahdollisesti jopa suurin. Omaa kieltä ja yhteiskuntaa ajatellessa olisi silkkaa vääryyttä, jos Suomen kielen valtaisi jokin muu kieli ja Suomen kieli syrjäytettäisiin kokonaan. Omaan kieleen sisältyy monia hienouksia, esim. murteet ja sanonnat ja niistä voisi olla omalla kohdalla vaikea luopua. Oma maa ei tunnu enää samalta, jos sen oma kieli katoaa.

 

Suomen kielen lautakunnan kannanotossa "Suomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen ohjelman" (Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivut 26.10.2018) kerrotaan seikkoja Suomen kielen turvaamisen edistämiseksi. Tekstissä mainitaan, että vaikka Suomi kuuluu siihen pieneen vähemmistöön, jonka kieli on toiminnassa kaikilla inhimillisen toiminnan ja tietämyksen osa-alueilla, niin sen asema yhteiskunnassa on heikkenemässä. Tekstin mukaan esimerkiksi äidinkielen välttämättömyyttä ylioppilaskirjoituksissa kyseenalaistetaan ihan virkamiestasolla. Mielestäni tällaisella toiminnalla ei saada kuin harmia aikaan. Tämähän on juuri sellaista menettelyä, jolla osaltaan uhataan oman kielen tulevaisuus. On vähintäänkin järkevää, että oma äidinkieli on edellytyksenä ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Vaikka Suomen kieli ei vielä ole puhujamäärältään vaarassa, se on mahdollisesti menossa sinne päin.

 

Kielen yhteiskunnallisen aseman heikkeneminen tarkoittaa myös ennen pitkään sen puhujamäärän heikkenemistä. Asioita tulisi katsoa myös oman kulttuurisen historian ja yhteisön näkökulmasta ja ottaa ne todenteolla huomioon. Kaikenlainen virallistaminen oman maan asioista päätettäessä johtaa varmasti oman kielen kuihtumiseen ja sitä kautta oman kulttuurin kuihtumiseen. Suomen kielen lautakunnan kannanoton lopussa mainitaan vielä vaihtoehto kielen luopumiselle: "Olemme lähellä tilannetta, jossa on konkreettisesti tehtävä päätös siitä, haluammeko edelleen pitää kiinni äidinkielestämme vai olemmeko valmiit luopumaan siitä toisen kielen hyväksi – ensin vain joillakin elämän osa-alueilla mutta vähitellen yhä kattavammin." Uskon, että osittainen kielenmuutos ei olisi haitaksi, päinvastoin se saattaisi tuoda positiivisia piirteitä maan yhteiskunnalle. Mutta sitten kun uusi kieli valtaa kokonaan aiemman kielen, ei ehkä olekaan enää niin positiivista.

 

Maailmalla suuressa käytössä olevien kielten jatkuva leviäminen on luultavasti osana vaikuttamassa pienten kielten omaavien ryhmien käyttäytymiseen oman kielen suojelemisessa ja sen eteen tekemisessä. Maailmalla suuressa käytössä olevan kielen osaaminen mahdollistaa enemmän tulevaisuutta ajatellen ja sen avulla pärjää monessa eri maassa, joten oman kielen eteen ei välttämättä jakseta panostaa niin suuresti. Merimaan artikkelissa Riho Grünthal mainitsee seuraavasti: "Kyse on lopulta siitä, että ihmiset opiskelevat ja puhuvat kieliä, joiden he kokevat olevan itselleen hyödyllisiä. Jos pienten kielten katoaminen haluttaisiin estää, niiden osaamisesta pitäisi tehdä kannattavaa." Omaa polkua pohtien on toki loogista ajatella, että opiskellaan itselle hyödyllisiä kieliä, mutta suurempi kokonaisuus jätetään huomioimatta. Onko parempi valita toinen kieli oman kielen sijasta, jonka avulla on paremmat mahdollisuudet pärjätä tulevaisuuden maailmassa, vai säilyttää oma kieli kulttuurin ja yhteisön puolesta. Siinä tilanteessa toisen kielen käyttöönotto voi tuntua oikealta vaihtoehdolta. Kielet eivät säily, jos niiden eteen ei tehdä töitä. Ehkä joillekin tämä ylimääräinen taistelu oman kielen puolesta on turhaa, koska tarjolla on helpompi vaihtoehto. Tästä aiheutuvat seuraukset myöhemmille sukupolville voivat kuitenkin olla massiivisia.

 

Kuvitellaanpa tilanne, jossa maailman suurimmassa roolissa olevat kielet ovat vallanneet kaikki pienten kielten alueet. Kommunikointi ihmisten välillä voi luultavasti olla sulavampaa ja eri alueilta tulevat ihmiset ymmärtävät paremmin toisiaan, mutta niillä ei ole mitään jaettavaa oman kielen kautta. Niin moni asia eri alueiden kulttuureissa on vahvasti sidoksissa alueen kieleen. Ihmiset tuntevat entistä vähemmän yhteisöllisyyttä maiden sisällä asuvien ihmisten kanssa, koska monet lähettyvillä olevat maat puhuvat samaa kieltä ja eroja ei siinä mielessä ole. Ihmisillä on vähemmän opittavaa muista maista kielten muuttuessa samoiksi, ja monipuolisuus vähenee matkustaessa maailman eri alueilla. Kielen ollessa sama, maiden väliset kulttuurierot alkavat pikkuhiljaa myös tasoittumaan ja ajan kuluessa saattaa olla tilanne, jossa niitä ei enää edes välttämättä ole, vaan syntyy ehkäpä uusia yhdistettyjä kulttuureja. En osaa sanoa onko tämä sitten hyvä vai huono asia.

 

Kielet ovat maailman kulttuurierojen perusta, ja niistä rakentuu ihmisryhmien muodostama yhteisö. Kielet antavat ihmisille yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvistavat samalla alueella asuvien ihmisten kansalaisuutta. Pienestä asti läsnä ollut kieli olisi myös hieno säilyttää läpi koko elämän ja seuraavillekin sukupolville. Kun kieliin suhtaudutaan oikealla asenteella ja pyritään puhumaan oman kielen puolesta, voidaan turvata maailman kulttuurillinen rikkaus. Toivotaan, että tulevaisuudessa mahdollisimman moni voisi ylpeästi seisoa oman kielensä takana.