1. Minä ja äidinkieli
Minä ja äidinkieli
Kerro itsestäsi ja äidinkielen opiskelusta. Mitä kokemuksia, ajatuksia, tunteita tai toiveita sinulla on?
Ohjeet:
Pohtiva essee on nimenmukaisesti essee, mutta se eroaa selvästi todennäköisesti aiemmin kirjoittamistasi esseistä kuten aineistopohjaisesta esseestä tai muiden oppiaineiden kokeissa olevista esseevastauksista. Merkittävin ero esim. koe-esseeseen on se, että vaikka pohtivassakin esseessä on tehtävänä vastata johonkin/joihinkin kysymyksiin, vastaus ei kuitenkaan ole aina yksiselitteisesti ja todistettavasti oikea. Koe-esseen tehtävänannossa on yleensä jokin tarkka kysymys, johon voi myös antaa selkeän, perustellun ja oikean vastauksen. Pohtivassa tekstissä pääpaino on nimensä mukaisesti kirjoittajan omassa pohdinnassa eli siinä, miten hän esittää omia ajatuksiaan ja mielipiteitään. Yhtä oikeaa vastausta ei tämäntyyppisessä tekstissä ole. Lopputuloksen kannalta oleellista onkin ennen kaikkea se, miten kirjoittaja päätyy antamaansa vastaukseen eli miten hän onnistuu perustelemaan näkemyksensä. Aineistopohjaisesta tekstistä pohtiva essee eroaa siten, että siinä ei (yleensä) ole mukana toista aineistoa. Koko teksti pohjautuu siis kirjoittajan omille näkemyksille, mielipiteille ja ajatuksille.
Tärkeää on ymmärtää tehtävänanto kokonaisuutena. Usein kirjoittajalle annetaan suunnittelun ja käsittelyn helpottamiseksi kysymyksiä, joiden avulla aihetta voi lähestyä. Ota kuitenkin huomioon, että hyvä essee ei ole sellainen, missä on vain luettelomaisesti vastattu annettuihin kysymyksiin. Alla on apukysymyksiä ideointiin. Älä tyydy pelkästään antamaan niihin yksittäisiä vastauksia, vaan kirjoita yhtenäinen teksti, jonka olet jakanut kappaleisiin. Apukysymysten tarkoitus on auttaa hahmottamaan kirjoittajaa se, mistä näkökulmasta tehtävänantoa voi (ja ehkäpä kannattaa) lähestyä ja minkälaisia aiheita siinä on hyvä käsitellä. Kaikkia apukysymyksiä ei tarvitse kirjoituksessa käsitellä - hyödynnä vain niitä, joista sinulla on omakohtaista perusteltavaa sanottavaa. Toki voit keksiä itse lisää kysymyksiä, joihin vastaat.
Yksi asia käsitellään yhdessä kappaleessa, esim. ensimmäisessä kappaleessa suhtautumiseni äidinkieleen, toisessa kiinnostuksen kohteeni, kolmannessa inhokkiasiani ja vaikeuteni jne.
Älä tyydy pelkästään mainitsemaan jotakin asiaa (esim. Minulle lukeminen on ollut aina vaikeaa.), vaan muista myös käsitellä esittelemiäsi mielipiteitäsi/näkemyksiäsi/huomioitasi. > Varo ns. "Mitä sitten" -ongelmaa! > Jos vain lyhyesti mainitset jonkin asian, se tulee yleensä kovin pinnallisesti käsiteltyä ja tekstisi lukijalle saattaa tulla tunne, että "Mitä sitten tästä seuraa? Haluaisin lukea enemmän tästä aiheesta." Muista siis käsitellä/perustella esittelemäsi asiat kunnolla. Pelkkä maininta ei riitä, vaan asioista on myös kerrottava jotakin syvällisempää. Yksi hyvä nyrkkisääntö voisi olla vaikkapa se, että jokaisen apukysymyksen jälkeen kysyt itseltäsi "Miksi?": Jos esimerkiksi pohdit vastausta kysymykseen "Mikä on minulle vaikeaa äidinkielen ja kirjallisuuden opinnoissa?", pyri myös vastaamaan, miksi tietyt asiat ovat sinulle vaikeita.
Apukysymyksiä
- Mitä pidät kirjoittamisesta, lukemisesta, vuorovaikutuksesta, kulttuurista (media, elokuvat, teatteri...), kielenhuollosta ja kieliopista?
- Mikä on vaikeaa? Mikä on helppoa?
- Mitä odotuksia ja toiveita sinulla on tälle kurssille? Mitä asioita haluat harjoitella ja kerrata tällä kurssilla?
- Millaiset opetustavat ja -menetelmät sinulle sopivat parhaiten?
- Onko sinulla oppimisen ongelmia tai jotain pulmia?
Ohjeet:
Pohtiva essee on nimenmukaisesti essee, mutta se eroaa selvästi todennäköisesti aiemmin kirjoittamistasi esseistä kuten aineistopohjaisesta esseestä tai muiden oppiaineiden kokeissa olevista esseevastauksista. Merkittävin ero esim. koe-esseeseen on se, että vaikka pohtivassakin esseessä on tehtävänä vastata johonkin/joihinkin kysymyksiin, vastaus ei kuitenkaan ole aina yksiselitteisesti ja todistettavasti oikea. Koe-esseen tehtävänannossa on yleensä jokin tarkka kysymys, johon voi myös antaa selkeän, perustellun ja oikean vastauksen. Pohtivassa tekstissä pääpaino on nimensä mukaisesti kirjoittajan omassa pohdinnassa eli siinä, miten hän esittää omia ajatuksiaan ja mielipiteitään. Yhtä oikeaa vastausta ei tämäntyyppisessä tekstissä ole. Lopputuloksen kannalta oleellista onkin ennen kaikkea se, miten kirjoittaja päätyy antamaansa vastaukseen eli miten hän onnistuu perustelemaan näkemyksensä. Aineistopohjaisesta tekstistä pohtiva essee eroaa siten, että siinä ei (yleensä) ole mukana toista aineistoa. Koko teksti pohjautuu siis kirjoittajan omille näkemyksille, mielipiteille ja ajatuksille.
Tärkeää on ymmärtää tehtävänanto kokonaisuutena. Usein kirjoittajalle annetaan suunnittelun ja käsittelyn helpottamiseksi kysymyksiä, joiden avulla aihetta voi lähestyä. Ota kuitenkin huomioon, että hyvä essee ei ole sellainen, missä on vain luettelomaisesti vastattu annettuihin kysymyksiin. Alla on apukysymyksiä ideointiin. Älä tyydy pelkästään antamaan niihin yksittäisiä vastauksia, vaan kirjoita yhtenäinen teksti, jonka olet jakanut kappaleisiin. Apukysymysten tarkoitus on auttaa hahmottamaan kirjoittajaa se, mistä näkökulmasta tehtävänantoa voi (ja ehkäpä kannattaa) lähestyä ja minkälaisia aiheita siinä on hyvä käsitellä. Kaikkia apukysymyksiä ei tarvitse kirjoituksessa käsitellä - hyödynnä vain niitä, joista sinulla on omakohtaista perusteltavaa sanottavaa. Toki voit keksiä itse lisää kysymyksiä, joihin vastaat.
Yksi asia käsitellään yhdessä kappaleessa, esim. ensimmäisessä kappaleessa suhtautumiseni äidinkieleen, toisessa kiinnostuksen kohteeni, kolmannessa inhokkiasiani ja vaikeuteni jne.
Älä tyydy pelkästään mainitsemaan jotakin asiaa (esim. Minulle lukeminen on ollut aina vaikeaa.), vaan muista myös käsitellä esittelemiäsi mielipiteitäsi/näkemyksiäsi/huomioitasi. > Varo ns. "Mitä sitten" -ongelmaa! > Jos vain lyhyesti mainitset jonkin asian, se tulee yleensä kovin pinnallisesti käsiteltyä ja tekstisi lukijalle saattaa tulla tunne, että "Mitä sitten tästä seuraa? Haluaisin lukea enemmän tästä aiheesta." Muista siis käsitellä/perustella esittelemäsi asiat kunnolla. Pelkkä maininta ei riitä, vaan asioista on myös kerrottava jotakin syvällisempää. Yksi hyvä nyrkkisääntö voisi olla vaikkapa se, että jokaisen apukysymyksen jälkeen kysyt itseltäsi "Miksi?": Jos esimerkiksi pohdit vastausta kysymykseen "Mikä on minulle vaikeaa äidinkielen ja kirjallisuuden opinnoissa?", pyri myös vastaamaan, miksi tietyt asiat ovat sinulle vaikeita.
Apukysymyksiä
- Mitä pidät kirjoittamisesta, lukemisesta, vuorovaikutuksesta, kulttuurista (media, elokuvat, teatteri...), kielenhuollosta ja kieliopista?
- Mikä on vaikeaa? Mikä on helppoa?
- Mitä odotuksia ja toiveita sinulla on tälle kurssille? Mitä asioita haluat harjoitella ja kerrata tällä kurssilla?
- Millaiset opetustavat ja -menetelmät sinulle sopivat parhaiten?
- Onko sinulla oppimisen ongelmia tai jotain pulmia?
Linkkejä pohtivaan esseeseen
Palauta tekstisi tänne
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.