Opetuspuheessa

• Esitä asioita runsaasti,toista paljon ja kerro toisin sanoin.
• Ilmaise selvästi asioiden suhteet toisiinsa: pää- ja sivuasiat, faktat ja mielipiteet, syyt ja seuraukset, yleistykset ja esimerkit, säännöt ja poikkeukset
• Rohkaise oppilaita kysymään sellaisten sanojen merkityksiä, jotka heille jäävät epäselviksi.
• Anna oppilaiden ihmetellä ja makustella uusia käsitteitä ja pohtia niiden herättämiä mielikuvia ja yhteyksiä.
• Hyödynnä oppilaiden sanavarastoa, sananselityksiä ja sana-assosiaatioita koko ryhmän opetuksessa: vertaisoppiminen on supertehokasta!
• Tuo esille tärkeimpien käsitteiden synonyymejä ja
• Havainnollista ja visuaalista kaikin keinoin: piirtäminen, kuvat, liikkeet, eleet, ilmeet, äänenpainot.
• Laita opetuskeskustelun helpottamiseksi taululle 1-5 tärkeintä uutta käsitettä. Esittele ne tunnin alussa ja varmista tunnin päätteeksi tai seuraavan tunnin alussa, että käsitteet on ymmärretty.

 

Esimerkkejä reaaliaineiden käsitteistön opettelemiseen

• Anna oppilaille avainsanaluettelotärkeimmistä käsitteistä uuden opetusjakson alussa.
• Kerää jakson aikana tai jakson päätteeksi keskeiset sanat sanastoksi, jossa on tilaa selitykselle. Sanat ryhmitellään aiheen tai yläkäsitteen mukaan.
• Kirjaa taululle opiskeltavan kappaleen tai aihepiirin sanastoa, esimerkiksi siitä syystä, aiheuttaa, aiheutua, johtua, olla seurauksena, seurata, valloittaa, hyökätä.
• Käytä ennakkojäsennyksiä, eli esimerkiksi sisältökarttoja ja sisällysluetteloita, ennen uuden asian käsittelyä. Ennakkojäsennykset auttavat oppijaa kohdistamaan lukemista tai kuuntelemista, ja ne voivat aktivoida aiempia tietoja.

 

Tekstin ymmärtämisen tukeminen

Tekstin merkitykset eivät avaudu kertalukemisella, minkä vuoksi tekstien lukemisen tulisi olla opetuksessa monivaiheinen prosessi. Tekstejä pitää kuulla, lukea yksin ja yhdessä, nähdä ja kirjoittaa itse. Jokaisella lukukerralla tekstistä avautuu uusia merkityskerroksia. Tällä tavoin kiireetön tekstien käsittely yhdessä luo myös yhteisöllisyyttä. Lähtökohtana on koko teksti, jonka käsittelyä opettaja pohjustaa kuvaamalla tekstiä ja sen sisältöä: tekstilajin tai tekstilajit, tekstin etenemisen, keskeiset sisällön ja keskeiset sanat. Usein on hyödyllistä, että opettaja lukee tekstin ääneen. Sen jälkeen tekstiä tutkitaan yhdessä oppilaiden kanssa.  

 

Kielitietoisia käytänteitä tekstin käsittelyssä:

• Pää- ja väliotsikoiden tarkastelu. Mitä niistä tulee mieleen?
• Kappaleiden lukeminen yksi kerrallaan. Jokaisesta kappaleesta etsitään keskeinen tieto, ja se tiivistetään omin sanoin suullisesti tai kirjallisesti.
• Tärkeimpien käsitteiden tunnistaminen tekstistä. Mistä ja miten avainkäsitteet löytyvät ja missä niiden määritelmät ovat?
• Käsitekartan täydentäminen lukemisen edetessä.
• Muistiinpanojen laatiminen tekstistä avainsanojen pohjalta.
• Tiivistelmän kirjoittaminen opiskeltavasta tekstistä.