Varhaiskirkossa ei käytetty erityisiä liturgisia asuja tai virka-asemaa kuvaavia vaatteita, mutta kristinuskon tultua valtionuskonnoksi 300-luvulla, myös virka-asut kehittyivät. Idän ja lännen kirkon virka-asut ovat erilaisia, monissa reformoiduissa kirkoissa niitä ei käytetä lainkaan esim. Luther piti kysymystä messupuvuista täysin toisarvoisena. Kirkollisten vaatteiden symboliikka liittyy sekä viran teologiaan että niiden käyttöön. Jumalanpalvelusvaatetus vakiintui 800-luvulle mennessä. Pohjana olivat antiikin ihmisten vaatteet. Keskiajan lopulle tultaessa pappien alttarivaatetus oli kehittynyt hyvin monipuoliseksi.

Alba

Alba pohjautuu antiikin ajan ihmisten tunikaan. Nimi tulee valkoista merkitsevästä latinan sanasta, alba on aina valkoinen. Alba ilmaisee puhtautta ja kärsivällisyyttä. Opillisen selityksen mukaan alba viittaa kastepukuun ja kuvaa Kristuksen vanhurskautta, johon ihminen kasteessa puetaan. Alba muistuttaa kasteen armosta ja kastetun velvollisuudesta vaeltaa valossa, Kristuksen ihanteiden mukaan. Albaa voivat käyttää muutkin jumalanpalveluksessa avustavat, sillä se on kasteessa saadun yleisen pappeuden tunnus. Albaa käytetään myös konfirmaatiossa.

Stola

Stola on erityisen pappeuden merkki, jota papit käyttävät joko suorana edessä laskeutuen tai edessä ristissä. Diakonian virkaan vihityt käyttävät stolaa niin, että se kulkee vain vasemman olkapään yli oikealle kupeelle. Stolan alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Tavallisimmin sen merkityksenä pidetään kutsua alistua Kristuksen ohjattavaksi, ottaa hänen ikeensä kannettavakseen.

Vyö

Vyötärölle sidottava vyö muistutti alkujaan Kristuksen saamista raipaniskuista. Siinä on nähty myös suojeluksen, kieltäymyksen, nuhteettomuuden ja totuuden vertauskuvaa. Tavallisimmin vyöhön liitetään Efesolaiskirjeen kohta: Kiinnittäkää vyöksenne totuus. (6:14) Vyö muistuttaa myös Jumalan lupauksesta: Jumala vyöttää omansa voimallaan (Ps. 18:33). Papeilla vyö ilmaisee, että Kristus on vyöttänyt palvelijansa työhönsä. (Joh. 21:18)

Kasukka

Ehtoollisjumalanpalveluksessa liturgilla on alban päällä messukasukka. Latinankielinen sana on tarkoittanut pientä taloa, mikä on ilmeisesti viitannut kasukan telttamaiseen muotoon. Nykyisin sen katsotaan kuvaavan ennen kaikkea Jumalan kaiken peittävää armoa. Vanhastaan sen ajateltiin muistuttavan kärsivän Kristuksen viittaa tai kehottavan hyveistä suurimpaan, rakkauteen. Kasukka valmistetaan arvokkaista kankaista yleensä tekstiilitaiteilijan tilaustyönä. Värit seuraavat kirkkovuoden liturgisia värejä. Selässä on usein risti muistuttamassa ehtoollispöydän todellisesta isännästä.