Kirsti Lonka, Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori, kertoo Helsingin Sanomissa 7.3.2022:

Waterloon yliopiston tutkimuksessa opiskelijat muistivat sanoja parhaiten, kun he lukivat niitä ääneen. Seuraavaksi tehokkain tapa opiskella oli kuunnella ääninauhaa, johon opiskelija oli itse lukenut sanoja. Kolmanneksi paras menetelmä oli kuunnella äänitteeltä sanoja toisen lukemana. Viimeiseksi jäi ääneti lukeminen. 

Lahjakkuuteen luottaminen on harhaluulo. Kun Helsingin yliopiston tutkimusryhmä arvioi yläkouluikäisiä oppilaita ongelmanratkaisutehtävien avulla, parhaiten menestyivät ne, jotka jaksoivat pinnistellä ja yrittää. Tutkimuksissa ei ole erottunut oppilasryhmää, joka selvittäisi tehtävät muita nopeammin pelkän lahjakkuuden ansiosta. 

Oppiminen on pitkälti tunnepeliä: tutkimustiedon valossa erityisesti kiinnostuksen, uteliaisuuden ja hämmennyksen tunteet edistävät uusien asioiden oppimista. Taito kiinnostua erilaisista asioista on ehkä tärkein opintomenestykseen liittyvä tekijä.

Yhteen metodiin jumiutumisen sijaan opiskelijan kannattaisikin käyttää monipuolisesti kaikkia aistejaan, Lonka sanoo. Voi esimerkiksi lukea tenttikirjaa vaihteeksi ääneen, tallentaa puhettaan älypuhelimen sanelimeen ja kuunnella sitä lenkillä käydessään. Keskeisimmät asiat voi kirjoittaa muistilapuille, jotka sijoittelee vaikka ympäri kotia.

Myös muistiinpanojen tekemisestä on hyötyä, kunhan ei tyydy kopioimaan mekaanisesti kirjan tekstiä tai luennoitsijan puhetta.

Tutkijat ovatkin todenneet, että kun muistettavan asian tuottaa jollakin tapaa itse, se lisää asian erottuvuutta ja sitä kautta muistettavuutta.

Päntättävät asiat, kuten latinankieliset termit, voi toisaalta oppia kehittelemällä niihin hauskoja sanaleikkejä tai assosiaatioita.

Nykyään ajatellaan, että oppimisessa tärkeintä ei ole kertaus vaan vaihtelu.

Myös kanssaopiskelijoiden puoleen kannattaa kääntyä, sillä opiskeltavasta asiasta keskustelu ja on erittäin tehokas oppimisen muoto. Erityisesti muiden ihmisten oppimisstrategioista voi ottaa oppia.