5.3 Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa
Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa
Varhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla. Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustava muuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäisten toimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia.
Lapsen tuen tarve voi olla lyhytaikaista ja vähäistä. Silloin voi riittää yksittäinen tuen muoto tai järjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Osa lapsista tarvitsee enemmän ja säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tuen muotoja toisiaan täydentävinä.
Varhaiskasvatuksessa lapselle voidaan antaa tukea monin tavoin. Varhaiskasvatuksen työtapoja ja oppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuki voi sisältää pedagogisia, rakenteellisia ja hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä. Pedagogisia järjestelyjä ovat esimerkiksi erityislastentarhanopettajan[81] konsultoiva tai jaksottainen tuki, lapsikohtainen ohjaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä erityisten apuvälineiden sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttö. Lapsen tukeen voi myös kuulua viittomien ja kuvien käyttö tai muu kielen ja kommunikoinnin tukeminen. Rakenteellisia järjestelyjä ovat muun muassa ryhmän lapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen tai rakenteeseen liittyvät ratkaisut. Hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio.
Kun tuen tarve johtuu lapsen vaikeasta vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä tai sosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvästä tuen tarpeesta, tarvitsee lapsi yleensä kokoaikaista, jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Tällöin lapsella on usealla kehityksen osa-alueella haasteita tai jollakin alueella erittäin suuri tuen tarve. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki vertaisryhmässä edellyttää suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä mahdollisesti erilaisia järjestelyjä tai apuvälineitä. Lapsi tarvitsee apua ryhmässä toimimiseen, toiminnallista eriyttämistä sekä aikaa perustaitojen harjoitteluun. Tällöin tuki voi edellyttää henkilöstön erityispedagogisen tai sairaanhoidollisen osaamisen vahvistamista tai monialaista yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa.
Kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen edellyttää jatkuvaa havainnointia, dokumentointia ja arviointia lapsen tuen tarpeista ja toimenpiteiden vaikutuksista ja riittävyydestä. Ensimmäiseksi tarkastellaan käytössä olevia toimintatapoja ja oppimisympäristöjä sekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja. Arvioinnin ja sen pohjalta tapahtuvan tuen suunnittelun on hyvä perustua riittävän monialaiseen asiantuntemukseen.
[81] Varhaiskasvatuslaki 4 a §
Tuen toteuttaminen Jämsän varhaiskasvatuksessa
Tuen tarpeen havainnointi ja arviointi kuuluvat koko henkilöstölle ja se perustuu hyvään yleistietämykseen lapsen kehityksestä. Yhdessä huoltajien sekä tarvittaessa monialaisten asiantuntijoiden kanssa muodostetaan käsitys lapsen tuen tarpeesta. Lapsen vahvuudet, mielenkiinnon kohteet sekä hänen tarvitsemansa tuki kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja on tiiviisti mukana tuen tarpeen arvioinnissa, tukitoimien suunnittelussa ja niiden toimivuuden arvioinnissa. Arviointia tukee Jämsän varhaiskasvatuksessa käytössä oleva Lapsen kehityksen ja oppimisen havainnointilomake.
Jämsässä tuen tarvetta arvioidaan ja toteutetaan kolmiportaisen mallin avulla, joka on yhteneväinen esiopetuksessa käytettävän tuen mallin kanssa. Tuen arviointi perustuu lapsen ja oppimisympäristön hyvään havainnointiin ja huoltajien kanssa käytäviin keskusteluihin.
Yleinen tuki on kaikille lapsille kuuluvaa, ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea. Se kuuluu varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin ja oppimisympäristöihin. Lapselle annettavan tuen suunnitelma ja toimenpiteet kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.
Kun yleinen tuki ei ole riittävää, vaan lapsen tuen tarve on jatkuvaa ja edellyttää mahdollisesti monien eri tukimuotojen käyttämistä, lapsi saa tehostettua tukea. Tällöin tuki on yksilöllisempää ja säännöllisempää. Lapselle annettavan tuen suunnitelma ja käytännön toimenpiteet kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Mukana laatimisessa ovat huoltajat, lastentarhanopettaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja tarvittaessa monialaiset asiantuntijat. Arviointi on säännöllistä.
Erityistä tukea annetaan lapselle, jonka kasvun, kehityksen tai oppimisen tavoitteiden saavuttaminen ei toteudu muuten riittävästi. Lapsen henkilökohtaisen avun tarve on lähes kokoaikaista. Erityinen tuki sisältää jo yleisen ja tehostetun tuen aikana käytössä olleet menetelmät, mutta tukitoimet ja pedagoginen kuntouttaminen on suunnitelmallista ja systemaattista. Sekä monialainen että huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö korostuvat erityisen tuen aikana. Erityisen tuen tarpeen arvioinnissa ovat mukana huoltajat, lastentarhanopettaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja sekä lasta tutkivat/kuntouttavat tahot. Varhaiskasvatuksessa lapsen yksilöllinen suunnitelma kirjataan lapsen vasuun, esiopetusikäisen lapsen yksilöllinen tukitoimien suunnitelma laaditaan HOJKS–lomakkeelle.
Jämsän varhaiskasvatuksessa työtapoja ja oppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Pedagoginen tuki voi sisältää mm. varhaiskasvatuksen erityisopettajan ohjauksen, lapsen yksilöllisen ohjaamisen, erityisten apuvälineiden käytön sekä kielen ja kommunikoinnin tukemisen kuvin tai viittomin.
Lapsen tuen rakenteellisia järjestelyjä voivat olla esimerkiksi ryhmän lapsimäärään ja henkilöstön mitoitukseen liittyvät ratkaisut.
Lapsen hyvinvointia tukevia järjestelyjä ovat mm. sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja neuvonta.