Yleistä tislauksesta
Takaisin Lisätietoa-osioon
Tislauksen merkitys
Arabialaiset kehittivät tislausmenetelmiään 800- ja 900-lukujen aikana Jabir ibn Hayyanin ja Avicennan johdolla. Menetelmien ansiosta ruusuvettä voitiin tislata mausteeksi tai parfyymien hajusteeksi. Myös mausteista saatiin tislaamalla valmistettuja aromiöljyjä.
Kuva: Tislausmenetelmien kehittäminen perustui muiden kulttuurien kirjallisten teosten kopiointiin. (Natox/Wikimedia Commons-CC-PD).
Kuva: Tislausmenetelmien kehittäminen perustui muiden kulttuurien kirjallisten teosten kopiointiin. (Natox/Wikimedia Commons-CC-PD).
Tislauksen periaate
Tislauksessa nestemäiset aineet pyritään erottelemaan toisistaan niiden kiehumispisteiden perusteella. Esimerkiksi veden kiehumispiste on 100 °C ja etanolin 78 °C, jolloin etanoli voidaan tislata erilleen vedestä lämpötilassa 78 °C.
Tislauksessa tulee ottaa huomioon myös kemiallisten yhdisteiden höyrynpaine. Höyrynpaine kertoo, kuinka helposti aine pystyy muuttumaan kaasuksi jo kiehumispisteen alapuolella.
Esimerkiksi mausteissa esiintyvät orgaanisen kemian yhdisteet ovat höyrynpaineesta johtuen helposti haihtuvia. Tästä johtuvat myös mausteille ominaiset tuoksut.
Kuva: Nykyaikana käytetty tislauslaitteisto. (Toni Rantaniitty).
Tislauksessa tulee ottaa huomioon myös kemiallisten yhdisteiden höyrynpaine. Höyrynpaine kertoo, kuinka helposti aine pystyy muuttumaan kaasuksi jo kiehumispisteen alapuolella.
Esimerkiksi mausteissa esiintyvät orgaanisen kemian yhdisteet ovat höyrynpaineesta johtuen helposti haihtuvia. Tästä johtuvat myös mausteille ominaiset tuoksut.
Kuva: Nykyaikana käytetty tislauslaitteisto. (Toni Rantaniitty).