Opettajat tekevät työtään ryhmien kanssa, minkä lisäksi he ovat usein itse osana ryhmiä. Tämä johtuu usein siitä, että kouluissa työskentely on pääasiassa organisoitu erilaisiin ryhmiin. Voidaankin todeta, että ryhmäilmiöiden ymmärtäminen on opettajan työn keskeistä osaamista. (Nikkola & Löppönen 2014.) Ryhmiin liittyy usein hyvin paljon erilaisia osa-alueita ja ryhmien toiminnassa pyritään siihen, että ryhmä olisi kantava voima eikä niinkään taakka. Ryhmässä tärkeään osaan nousee myös vuorovaikutus ja vuorovaikutustaidot.

Kuten aiemmin todettiin, on kouluissa erilaisia ryhmiä, jotka toimivat erilaisissa yhteyksissä. Usein tutuin ryhmä on oma luokka, mutta luokan lisäksi eri oppiaineisiin voi olla jaettu erilaisia porukoita, joten työskentely ei aina tapahdu samojen ihmisten ympäröimänä. Erilaisia ryhmiä muodostetaan myös liikunnan oppiaineessa. Joskus liikunnassa ollaan koko luokalla sekaisin, kun taas joissain kouluissa oppilaat on jaettu liikunnanopetuksessa sukupuolen mukaan tyttöjen ja poikien ryhmiin. Niinpä ryhmätoiminta ja -dynamiikka vaihtelee hyvin usein liikuntaryhmissä. Voidaankin pohtia, että millainen ryhmäjako toimisi liikunnassa parhaiten ja, mikä taas voi tuottaa hankaluuksia? Mielenkiintoista on myös pohtia, onko tyttöjen ja poikien ryhmistä todella hyötyä oppimisen kannalta ja vaikuttavatko nämä ryhmät vuorovaikutukseen jollain tavalla?

Pohtiessa liikuntaa oppiaineena, se eroaa muista oppiaineista monella tapaa. Liikuntatunnit ovat erittäin loistavia paikkoja havainnoida ryhmän välisiä vuorovaikutussuhteita, ryhmän toimintaa ja erilaisia ryhmäilmiöitä. Liikunta on muun muassa hyvin toiminnallista ja edellyttää kaikilta osallistumista. Toiminnallisuuden ja osallistumisen ohessa liikuntaa toteutetaan tunneilla usein ryhmissä; on erilaisia joukkuejakoja, parityöskentelyä, pienryhmätoimintaa sekä ison ryhmän toimintaa. Näiden työskentelytapojen vuoksi olisi tärkeää, että kaikki pystyisivät olemaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Liikuntatunnit ovat todella loistavia paikkoja kehittää ryhmän toimintaan positiiviseen suuntaan ja tehdä ryhmän toimintaa vuorovaikutteisemmaksi. Siinä samassa, missä liikunta on mainio mahdollisuus ryhmäyttämiseen, on liikuntatunnit myös erittäin alttiita paikkoja erilaisille konflikteille ja ongelmille. Liikunta nimittäin on herkkä oppiaine, jossa oppilaiden oma osaaminen ja henkilökohtaiset taidot ovat erittäin näkyvillä. Siksi ryhmän toimivuus ja turvallisuus ovat avainasemassa liikuntatunneilla.

On todettu, että koululuokka tai liikuntaryhmä ei läheskään aina ole kovin tiivis ryhmä. Voidaankin nostaa esille, että mikään joukko ihmisiä ei ole automaattisesti sitä koskaan. Kouluissa opetus perustuu pitkälti siihen, että oppilaat toimivat lähtökohtaisesti yksilöinä. (Nikkola & Löppönen 2014.) Tämä on tärkeä huomio, sillä ei voida unohtaa jokaisen yksilön panosta ryhmälle. Joskus ajatellaan, että ryhmä on yksilön säilytyspaikka opetuksen ajaksi. Onko tämä kuitenkaan oikea lähtökohta? Opettajan onkin uhrattava aikaa ja ajatuksia ryhmälle; millainen ryhmä tai luokka hänellä on opetettavana sekä millaiset mahdollisuudet yksilöillä on kehittyä toimivaksi ryhmäksi ja niin edelleen ryhmänä? (Nikkola & Löppönen 2014.)