Sellaisille metsämaille, joiden maaperä on hiekkaa tai soraa, kasvaa ajan mittaan kuiva kangasmetsä. Maaperä läpäisee vettä hyvin, joten kasvien on täytynyt sopeutua veden vähyyteen. Myös ravinteita on niukasti saatavilla. :right

Kuivien kangasmetsien pääpuulaji on mänty. Puuston seassa voi kasvaa yksittäisiä kuusia, rauduskoivuja ja haapoja, mutta yhtenevää puustoa ne eivät muodosta. Pensaskerros on kuivilla kankailla yleensä vähäinen ja aina sitä ei ole lainkaan. Jos pensaskerrosta on, sen muodostavat lähinnä mäntyjen ja kuusten taimet sekä kataja.

:rightKenttäkerroksen lajisto vaihtelee puukerrosta huomattavasti enemmän. Hieman rehevämmissä, kuivahkoissa kangasmetsissä, kasvaa puolukka, variksenmarja ja mustikkakin. Kanerva on kuivempien ja karumpien metsien laji. Tämä ravinteisuuden ja veden saatavuuden vaihtelu näkyy myös pohjakerroksessa. Kaikkein kuivimmissa metsissä maata peittää yhtenäinen jäkälämatto, jonka muodostavat poronjäkälä, palleroporonjäkälä ja hirvenjäkälä. Kuivahkoissa kangasmetsissä pohjakerroksen muodostavat sammalet, erityisesti seinäsammal.

Kuivien kangasmetsien eläimistö on suhteellisen niukkaa. Tyypillisiä lintuja ovat metsäkirvinen ja leppälintu. Metso on niitä harvoja selkärankaisia, jotka käyttävät männyn neulasia ravinnokseen. Siksi myös metso viihtyy kuivissa kangasmetsissä. Nisäkkäistä metsämyyrä ja metsäpäästäinen ovat yleisiä. Myös oravia ja hirviä voi tavata kuivilla kankailla. Myös sisilisko viihtyy kuivissa ja aurinkoisissa metsissä.

Kaikkein runsaimpia eläimiä kuivassa kangasmetsässä, kuten muissakin metsissä, ovat erilaiset selkärangattomat. Esimerkiksi punamuurahaisten pesiä näkyy yleisinä kaikissa Suomen kangasmetsissä. Mäntypistiäinen ja mäntymittari aiheuttavat joinakin vuosina merkittäviä neulastuhoja.