Aineistojen käyttäminen

Kun kirjoittaja käyttää aineistoa, hänen on aina kerrottava, mitkä asiat ja tiedot ovat aineistoista peräisin. Lukijan on koko ajan oltava perillä siitä, mikä on kirjoittajan omaa ajattelua ja mikä aineistoista saatua. Tämä erottelu tapahtuu lähdeviittausten avulla. Lähdeviite kunnioittaa tekijänoikeuksia, mahdollistaa alkuperäisen lähteen jäljittämisen ja osoittaa tiedon luotettavuuden. Lähdeviitteiden avulla kirjoittaja kertoo lukijalle, mikä on aineiston osuutta. Mikäli aineistojen sisältöä hyödyntää viittaamatta aineistoon mitenkään, syyllistyy plagiointiin. Se on kiellettyä ja voi johtaa seuraamuksiin, esimerkiksi ylioppilaskokeissa koetekstin hylkäämiseen.

KIRJOITUSTAIDON KOKEESSA viitataan vähintään kahteen aineistoon. Niinpä on tärkeää, että lukija pysyy selvillä siitä, mihin aineistoon kirjoittaja kulloinkin viittaa. Oletuksena on, että kirjoitustaidon tekstin lukija ei tunne aineistoja entuudestaan. Siksi aineistoja pitää esitellä riittävästi. 

Kun aineistoa käytetään ja siihen viitataan ensimmäisen kerran, annetaan lukijalle tarkoituksenmukaiset perustiedot aineistosta. Näitä ovat aineiston
• tekijä
• nimi
• tekstilaji (tai aihe)
• julkaisuvuosi (aikakauslehdistä julkaisun numero, sanomalehdistä päivämäärä)
• julkaisuyhteys.

Tilanteen mukaan voi esimerkiksi videon puhujaan viitata nimellä tai tehtävällä, esimerkiksi haastateltu, haastattelija. Tarkkoja yksityiskohtia viittaukseen ei tarvitse merkitä. Siksi esimerkiksi kustantajaa, julkaisu- tai painopaikkaa, verkkojulkaisun luontipäivämäärää tai verkko-osoitetta eikä videon tuotantoryhmän nimiä tarvitse mainita. Myöhemmin samaan aineistoon voi viitata käyttäen esimerkiksi tekijän sukunimeä, tekstin otsikkoa tai vain tekstilajia. 

LUKUTAIDON KOKEESSA aineistoon viittaaminen on kevyempää kuin kirjoitustaidon kokeessa. Oletuksena on, että lukija tuntee aineiston. 

Ensimmäisessä viittauksessa on syytä tuoda esiin
• tekstilaji
• kirjoittaja ja tekstin nimi
• muita kontekstitietoja sen mukaan, mitkä niistä korostuvat tehtävänannossa tai aineistossa.

Jos kyseessä on iäkkäämpi teksti, on sen julkaisuvuosi luontevaa mainita, varsinkin jos ja kun ajallinen konteksti on olennainen tehtävänannon kannalta.

Esimerkkejä aineistoon viittaamisesta

Ensimmäisessä aineistoviittauksessa annetaan aineiston perustiedot, myöhemmin riittää kevyempi viittaustapa. Muista pitää huoli, että et esitä aineistoista nousevia ajatuksia ominasi! 

ESIMERKKI 1.

Ensimmäinen viittaus
"Poliitikot haluavat talouskasvua. Mutta tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista ei halua kasvua vaan turvallisuutta", kirjoittaa Janne Saarikivi esseessään Rikas ja köyhä (kotimaa24.fi 6.8.2016).

Myöhempi viittaus
Saarikivi ottaa kantaa kasvun ideologian kestävyyteen. Esseessä todetaan, ettei maapallo kestä jatkuvan talouskasvun ideologiaa.

ESIMERKKI 2.

Ensimmäinen viittaus
YouTubessa julkaistu Tuntematon sotilas -elokuvan virallinen traileri 2 (2017) esittää suomalaisten sotilaiden rinnalla vahvasti suomalaisen luonnon.

Myöhempi viittaus
Traileri antaa hyvän tiivistelmän elokuvan tapahtumista sellaiselle, joka tuntee teoksen päätapahtumat.

ESIMERKKI 3.

Ensimmäinen viittaus
Kirsi Heikkinen kertoo artikkelissaan "Nauru on sosiaalista liimaa" (Tiede 2/2000) naurusta ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Myöhempi viittaus
"Aikuiset nauravat viitisentoista kertaa päivässä, lapset ainakin kymmenen kertaa useammin", Heikkinen huomauttaa.

ESIMERKKI 4.

Ensimmäinen viittaus
Kirsi Matson-Mäkelän artikkelissa "Abit nauravat Trumpille – katso kuvat penkkarijulisteista eri puolilta Suomea" (Yle 16.2.2017) esitellään abiturienttien penkkarilakanoita.

Myöhempi viittaus
Matson-Mäkelän artikkelissa mainitaan, että abiturientit nostavat penkkarilakanoissaan esille ajankohtaisia asioita.

Erilaisia tapoja viitata

Pohdi tarkkaan, miten viittaat aineistoihin. Viitata voi omin sanoin referoiden tai suoria lainauksia käyttäen. On tärkeää hallita viittaus- ja lainaustekniikka pisteentarkasti. On tiedettävä, mitä välimerkkejä käytetään ja miten, esimerkiksi tuleeko siteeraukseen piste ja jos, tuleeko se lainausmerkkien sisäpuolelle.

Suoran ja epäsuoran esityksen sekoitusta aineistoa käytettäessä pitää välttää. Jos virkkeen rakentaa että-konjunktion avulla, kirjoittaja referoi. Ilman että-konjunktiota kirjoittaja lainaa aineistoa.

Aineiston selostaminen

Aineiston referointi eli selostaminen lyhyesti ja omin sanoin on suositeltavaa. Selostettaessa käytetään neutraalia asiatyyliä, vaikka alkuperäinen teksti olisikin kirjoitettu jollakin muulla tyylillä. Referoitaessa on muistettava muuttaa pronominit, ajan ilmaukset ja paikan ilmaukset vastaamaan selostustilannetta. Referointi ei saa korostaa kirjoittajan omia näkemyksiä. Johtolauseina voi käyttää seuraavia esimerkkejä, jotka on listattu järjestykseen niin, että ne etenevät neutraalista tulkitsevampiin:

Kirsi Heikkisen mukaan – –.
Kirsi Heikkinen sanoo – –.
Kirsi Heikkisen mielestä – –.
Heikkinen kertoo – –.
Heikkinen mainitsee – –.
Heikkinen väittää – –.
Heikkinen korostaa – –.

Esimerkkejä

• Saarikoski kertoo täyttävänsä Anderssonin laatimat kriteerit ruotsalaisuudesta.

• Kolumnissaan Saarikoski pohtii kuitenkin uuden kansallisuuden omaksumista ja hyväksytyksi tulemista uuteen yhteiskuntaan. 

Suora lainaus

Onko jokin asia sanottu niin hyvin, erikoisella tyylillä tai jäljittelemättömästi, että se kannattaa ottaa omaan tekstiin suorana lainauksena? Suoraa lainausta kannattaa käyttää harkiten. Se sopii tekstiin silloin, kun aineisto esittää jotakin vaikeasti selostettavaa tai jotakin tyylin tai sisällön puolesta erityisen osuvasti sanottua.

Esimerkkejä ja erilaisia tapauksia

Johtolause ja lainattu lause erotetaan kaksoispisteellä. Päättövälimerkki kuuluu lainaukseen.

• Saarikoski kommentoi kriteeriä: "Kyllä suhde kulttuuriin jää helposti ohueksi ilman kieltä." 

• Jussi Pullinen toteaa: "Urheiluvoitot takasivat sen, että maailmalla edes joku tiesi, että on olemassa maa nimeltä Suomi – –.”

• Esseessään Rikas ja köyhä (kotimaa24.fi 6.8.2016) Janne Saarikivi kirjoittaa: "Kasvu on siis suhteellisen uusi tavoite. Mutta onko se arvokas päämäärä?"

Lainattu lause ja johtolause erotetaan pilkulla, joka jää pois, jos lainattu lause sisältää huuto- tai kysymysmerkin. Piste tulee koko virkkeen loppuun.

• "Kyllä suhde kulttuuriin jää helposti ohueksi ilman kieltä", kommentoi Saarikoski.

• "Kasvu on siis suhteellisen uusi tavoite. Mutta onko se arvokas päämäärä?" kysyy Saarikivi esseessään.

Kun johtolause sijoitetaan lainauksen keskelle, se erotetaan molemmin puolin pilkulla. Piste kuuluu lainattuun lauseeseen.

• "Valtiontalouden kestävyysvaje", kirjoittaa Saarikivi, "on periaatteessa samanlainen ongelma kuin ekologinen kriisi."

Oman virkkeen osaksi sidottu lainattu osuus osoitetaan lainausmerkein. Piste kuuluu kirjoittajan omaan virkkeeseen. Mahdolliset poistot lainauksesta osoitetaan kahdella ajatusviivalla.

• Riitakorven ja Lindforsin artikkelissa Aittokoski nostaa esiin arvonationalismin, joka on "kansallisajattelua, jossa kuka tahansa tietyn maan arvot ja vapaudet jakava voi kuulua kansakuntaan".

• Saarikiven mukaan "Euroopassa vapaaehtoisen yksinkertaisuuden ihannetta ovat edustaneet luostarilaitos, yliopistot ja boheemi taidemaailma – –, joissa rakastetaan totuutta enemmän kuin rahaa".

Moniäänisen aineiston eri äänet täytyy erottaa. Lukijan on oltava selvillä siitä, ketä lainataan.

• Saarikoski siteeraa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonia: "Nationalismista minulle tulee valitettavasti mieleen äärioikeisto sen moninaisissa muodoissaan."

Runon säkeet erotetaan lainauksessa vinoviivalla. Säkeistörajat osoitetaan kahdella vinoviivalla. Lainauksen alkuun ja loppuun merkkejä ei laiteta.

• Eino Leinon runon Nocturne ensi säkeet "Ruislinnun laulu korvissani, / tähkäpäiden päällä täysi kuu; / kesä-yön on onni omanani, / kaskisavuun laaksot verhouu" ovat tutut lähes jokaiselle suomalaiselle.

Muistettavaa aineistoviittauksista

• Muista viitata tarpeeksi tarkasti, älä puhu "eräästä artikkelista".

• Älä viittaa kirjoittajaa pelkällä etunimellä, jos aineistossa on kerrottu koko nimi. Käytä sukunimeä sen jälkeen, kun olet maininnut koko nimen ensimmäisessä esittelyssä.

• Erota moniäänisen tekstin äänet. Kenen sanomaa tai kirjoittamaa käytät?

• Suorat sitaattilainat sopivat silloin, kun aineisto on kaunokirjallisuutta (esimerkiksi runo, novelli, tai romaanikatkelma) – suurin osa aineistoviittauksista on omin sanoin selostavaa.

• Älä merkitse viitemerkintään pitkää nettiosoitetta.