Oslon reissun koontia

Job shadowing- jaksolla vahvistui käsitys siitä, että ulkoilmakoulun hyödyt oppilaalle ja oppimiselle ovat kiistattomat. Ulkoilmakoulussa oppilaan toiminnassa ja oppimisprosessissa tapahtuu monia sellaisia asioita, joita ei luokkahuoneessa tapahtuvassa työskentelyssä ole mahdollista saavuttaa. Esimerkiksi oppilaan sosiaaliset vuorovaikutustaidot vahvistuvat ja oman ryhmän jäsenistä löytyy uusia taitoja monella eri tasolla.

Vierailulla oivalsimme entistä paremmin,kuinka hyvin koulumme sijainti mahdollistaa ulkoilmakouluilun. Koulun takapihalta alkaa metsä, vieressä on lampi, tien toisella puolelta löytyy joki ja merellekin on vain huikonen. Koska Oslossa osa kouluista on kaupunkikouluja, ei luonto ole aivan oven takana. Tapaamamme opettajat toivatkin esille, että ulkoilmakoulua toteutetaan Oslon ulkopuolella enemmän. Toisaalta Oslon kaupunki on muutama vuosi sitten vastannut tähän Marka skolenilla. Vastaavaa konsepti ei Suomesta taida löytyä, lähimpänä lienevät leirikoulua, mutta niissä kustannukset huolehtii luokka itse. Näiden havaintojen pohjalta osaamme arvostaa oman koulun puitteita entistä enemmän ja motivoiduimme käyttämään ja kehittämään koulun läheltä löytyviä mahdollisuuksia.

Yksi havainnoistamme oli myös se, että näkemissämme luokkatilanteessa oppilaat osasivat kuunnella toisiaan ja opettajaa sekä toimivat rauhallisesti. Lisäksi heidän englanninkielen taitonsa olivat hyvät ja he halusivat käyttää kieltä aktiivisesti. Kielen käyttäminen oli myös luontevaa.

Huomasimme myös, että oppilaisiin luotettiin ja heille annettiin paljon vastuuta. Tämä tuli esille mm. metsäretkellä, jolle oppilaat saivat tuoda oman puukon ja käyttää sitä itsenäisesti. Lisäksi opettajalla ei ollut tiukkaa aikataulua tehtävineen, vaan aikaa annettiin myös oppilaitten omille tutkimusretkille ja vapaalle olemiselle metsässä. Myös koulun piha-alue oli laaja sisältäen koulun takana olevan metsäalueen. Alueella oppilaat saivat oleskella välituntisin ja vaikka rakentaa majoja ilman, että opettaja oli koko ajan paikalla. Tässä kohtaa mielestämme meillä on oppimisen - ja kehittämisen paikka. Suomessa herää helposti kysymys, kuka on vastuussa ja entä jos jotakin tapahtuu. Olisiko kuitenkin niin, että jos oppilaisiin luotettaisiin ja heille annettaisiin enemmän vastuuta, myös edellä mainitut kysymykset eivät olisikaan niin merkittäviä koulumaailmassa? Voisiko myös ajatella, että jos jotain tapahtuu, se nähtäisiin ennemminkin oppimista edistävänä asiana kuin sen jarruttajana ja toimintaan liittyvänä mörkönä?