Erasmus+ -kohteekseni valitsin tällä kertaa Aurinkorannikon pääkaupungin Málagan, josta aiemmilta matkoiltani tiesin lähinnä vain lentokentän ja sen autovuokraamot. Nyt tarkoitus oli opiskelun ohessa tutustua n. 600 000 asukkaan eli Espanjan kuudenneksi isoimpaan kaupunkiin mahdollisimman monipuolisesti viikon aikana. Totesin, että kaupunki tarjoaa ylenpalttisesti historiaa ja autenttista espanjalaista elämänmenoa, toki matkailua unohtamatta. Vaikka kaupunki johtaa matkailutilastoja Andalusian alueella ja turistien määrä on iso katukuvassa, tuntuu kaupunki kuitenkin hyvin espanjalaiselta. Erityisesti merenkulun ja Välimeren merkitys on ollut ja on edelleen merkittävä; mereltä saavat elantonsa pienet kalastaja-alukset, mutta myös isot risteilyvarustamot ja kauppamerenkäynti yleensä tuovat tuohta kaupunkiin.

Sataman ja kaupungin juuret ulottuvat n. 770 vuoteen eKr., jolloin foinikialaiset perustivat kaupungin nimellä ”Malaka” (foinikialainen sana viittaa juuri kalan suolaamiseen). Málagan historia on osa Espanjan historiaa ja siispä mm. taiteessa, arkkitehtuurissa, gastronomiassa ja uskonnoissa tulevat näkyviin eri hallitsijakansojen tavat, tyylisuunnat ja valinnat. Modernissa kaupungissa kulkiessaan voi tehdä aikamatkan eri aikakausien läpi ja tutustua mm. kreikkalaisten, roomalaisten, visigoottien ja arabien aikaansaannoksiin. Yksi hieno paikka historian ja kauniiden näköalojen ystäville on Gibralfaron linnoitus (n. 900 jKr.), jolta voi tähyillä merelle 132 metrin korkeudesta ja kuunnella huipulla mm. laulukaskaiden voimakasta siritystä päiväaikaan. Aikanaan vaikeimmin valloitettavissa ollut linnoitus on mukana myös kaupungin lipussa ja vaakunassa.

Kaupunkien patsaat kertovat aina kaupungista aidosti, joten yksi lempipatsaistani oli Malagan historiallisia ammattilaisia eli kaduilla kierteleviä kalakauppiaita edustava El Cenachero -patsas. Se muistuttaa edelleen keskeisellä paikalla kalastuksen merkityksestä kaupungissa ennen ja nyt. Nykyisin näitä kalakauppiaita ei kaduilla tapaa, vaan parhaat kala-apajat löytyvät keskustasta eli esim. el Mercado de Atarazanas -kauppahallista. Tuoreus, paikallisuus ja edulliset hinnat kohtaavat täällä ja kauppiaat ovat ystävällisiä ammattilaisia ja asiakkaat kyseleviä ja tiedonhaluisia.

Muelle Uno -satama-alueella sijaitsee n. 20 eri liikettä ja reilut toiset 20 ravintolaa. Siellä voi jutella mm. jalkapallosta myyjien kanssa, piipahtaa nauttimaan jotain kansalliseen tai kansainväliseen tapaan tai vain kuljeskella ja ihailla luksusjahteja ja kaunista näkymää sekä merelle että kaupungin linnoitukselle. Yksi mieleenpainuva hetki oli tavata satamassa toinen suomalainen eli Yhdysvaltojen tilaama loistoristeilijä Legend of the Seas, joka oli lipunut hiljattain Turusta Välimerelle ja joka oli viettämässä lepohetkeä satamassa. Matkailijoille suunnatuille lyhyemmillekin veneretkille on helppo lähteä satamasta ja auringonlaskun aikaan kaikenlaiset paatit näyttivät olevan hyvin kysyttyjä. Vuonna 1817 rakennettu ja vuosien myötä modernisoitu La Farola -majakka kertoo omalta osaltaan maan ja kaupungin historiasta mm. maanjäristyksistä ja sisällisodan aikaisista pommituksista.

Opinahjoni eli Cervantes Escuela Internacionalin tunnelma oli miellyttävä ja opiskelijoista pidettiin hyvää huolta, vaikkakin omaa aktiivisuutta kaivattiin myös asioiden järjestelyssä. Koululla opiskeli heinäkuun lopussa monia eritasoisia ryhmiä ja opiskelijoiden ikähaitari oli junioreista senioreihin. Omassa ryhmässäni oli kolme opiskelijaa (kaikki kieltenopettajia) ja espanjalainen opettaja, joka oli ollut mukana laatimassa eri opetusmateriaaleja meille ja muille. Ryhmämme opetus keskittyi kielioppiin ja vaikeatkin asiat selitettiin ymmärrettävästi värikkäillä ja ajankohtai-sillakin esimerkeillä. Koska yksi osallistujista oli syntyisin Nicaraguasta, keskustelimme usein sanastoeroista Latinalaisen Amerikan ja Espanjan espanjan välillä. Oli hauskaa todeta, kuinka natiivikaan ei ollut varma, tarkoittaako sana Espanjassa samaa asiaa, jonka hän itse on omassa maassaan oppinut. Yleiskielen sanoilla voi olla toinen merkitys espanjankielisten maiden välillä tai sana on aivan erilainen. Tunnelma oli ryhmässämme hyvin ystävällinen, asiallinen ja eläväinen, sillä puhetta ja esimerkkejä ei puuttunut. Niitä suorastaan tulvi sellaisella vauhdilla, että hieman hitaan ja miettiväisen suomalaisen kynä ajoittain sauhusi tai harhaili muistiinpanojen teossa; välillä tunsin jääväni monikanavaisen ja – teemaisen infovyöryn alle, mutta pinnalle pääsin joko yksin tai muiden avustamana, mikä on opiskelussa tavoitteena. Reagointikyky harjaantuu vain sitä käytettäessä.

Keskustelimme useaan otteeseen myös mm. oppimateriaaleista, yhteiskunnallisista aiheista esim. Ceutan tilanne, matkailusta ja espanjalaisista perinteistä. Harmikseni koulu järjesti yhteistä iltaohjelmaa hyvin vähän tai ne aktiviteetit, jotka olivat tarjolla, olivat itselleni jo tuttuja aiemmilta matkoiltani. Kuitenkin viikon alussa toteutettu yhteinen kaupunkiretki oli oikein hyvä ja oppaanamme toiminut koulun opettaja antoi monipuolisia esimerkkejä kaupungista. Opastuksen jälkeen kaupunki hahmottui entistä paremmin, koska häneltä voi kysyä käytännön asioista lisää. Lopuksi meille kävi puhumassa myös koulun johtaja ja ryhmävastaava mahdollisista opiskelijaryhmävierailuista. Kurssimajoitukseni eli sympaattisen ja autenttisen majataloni valitsin itse, mutta koulun kautta olisi ollut mahdollista varata myös majoitus. Majoitukseni sijaitsi merellisessä Pedregalejossa, joten myös rantaelämä tuli tutuksi ja kävelykilometrejä kertyi runsaasti bussikortin ostamisesta huolimatta.

Málagassa on ”kaupungin suurlähettilään” Antonio Banderasin kuuden ravintolan (+ muiden n. 2494 ruokailupaikan) lisäksi yli 40 museota esim. mielikuvitus- ja pääsiäis-teemoista Picasson taiteeseen ja härkätaisteluihin, mutta nyt valitsin andalusialaisen taiteen ja historian eli el Museo Carmen Thyssenin ja Yacimientos -näyttelyn sekä v. 1951 katutöiden yhteydessä löydetyn amfiteatterin elTeatro Romanon.

Muut tärkeimmät nähtävyydet kuten ”la Manquita” tulivat myös tutuiksi. Katedraalin toinen torni jäi rakentamatta ja siitä puuttuu ikään kuin toinen käsi, joten siksi nimi ”käsipuoli”.  Nyt katolla oli kuitenkin rakennustelineet, ja kaupungissa puhutaankin välillä toisen tornin rakentamisesta, mutta katedraali pysynee sellaisenaan, sillä sen tunnearvo on niin iso kaupunkilaisille.

Kiitän kaikkia osapuolia tästä Erasmus+ -kokemuksesta ja toivon, että malagalaisiin pieniin kalastusaluksiin maalattu historiallinen symboli eli suojeleva silmä tuo mukanaan kaupungille ja sen asukkaille (ja siellä vieraileville😊) hyvää elämää ja luovuutta sekä suojaa onnettomuuksilta myös jatkossa.











Me voy pero te juro que tarde o temprano volveré…

Teksti ja kuvat: Päivi Niemelä