Kirjaesitelmä
Vika luku
- Luku
Lukemani kirja puolustaa oikeutta ja vastustaa rikollisuutta. Kirjassa murhaaja oli vähällä päästä pälkähästä, mutta lopulta oikeus voitti
Kirjan sanoma voisi olla, että paha saa aina palkkansa.
Kirja on tyypillinen 50-luvun poliisiromaani. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pikkukylään ja murhaaja ei ole se kaikista epäilyttävin vaan sen vastakohta.
Lukemassani kirjassa voisi olla piirteitä kauhusta, koska se oli joissakin kohdin jännittävä ja tapahtumista sai sen kuvan, että kaikki tapahtui yöllä ja metsässä. Joistain henkilöistä sai sellaisen kuvan, että he voisivat hyvin olla murhaajia.
Kirja oli aika tylsä. Itse en pidä kirjojen lukemisesta muutenkaan, koska se on tylsää, mutta näin tylsää en ole lukenut ikinä ennen.
3. Luku
Kirjan maailma
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 50- luvun pieneen kirkonkylään Hämeenlinnassa. Ympäristö sopii hyvin tämänkaltaiseen kirjaan, joka on sijoitettu 50- luvun suomeen, missä siihen aikaan oli vielä eläviä kirkonkyliä ympäri maata. Myös kirkko, joka on yksi tapahtumapaikka kirjassa, kuvaa hyvin aikaa, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat. Ajankuvaan sopii myös se, että oikeustalo sijaitsi kirkonkylän alueella jossa Kangas tuomittiin. Kylässä komisario kävi Rekolan kanssa kyselemässä ihmisiltä, että tiesivätkö he mitään. Metsä oli myös yksi tapahtumapaikka. Ensimmäinen ruumis löytyi metsästä
2. Luku
Kirjan päähenkilö on komisario Olavi Susikoski.
Kirjan alussa komisario Susikoski luottaa liikaa omaan vaistoonsa, mutta kirjan edetessä hän ei enää luota hirveästi itseensä.
Komisario Susikoskessa on samoja piirteitä, kun esim. komisario Palmussa: molemmat luottavat itseensä todella paljon ja pitävät sikareista. Susikoski ja Palmu haluavat aina olla oikeassa, mutta tietävät milloin ollaan umpikujassa. Molemmilla on joku apuri, kuten Susikoskella Rekola ja Palmulla Väinö Kokki ja Toivo Virta.
Poliisiromaanien rikolliset ovat yleensä niitä, joita et sitä odottaisi, kuten tässäkin kirjassa Kangas oli komisario Susikosken kaveri.
Olavi Susikoskella oli apuri Rekola, joka oli mukana kirjan loppuun asti. Susikosken vastustaja oli hänen kaverinsa, johon hän luotti.
1. Luku
Leivätön pöytä on katettu(poliisiromaani)
Poliisiromaaneille ominaiset piirteet ovat murha tai joku muu rikos.
Mahdollinen alalaji jännitys, koska tämä kertoo poliisin työstä murhan yhteydessä.
Tässä kirjassa hyviä ovat Olavi Susikoski ja Rekola. He etsivät murhaajaa, Kangasta.
Kirja alkaa jo tapahtuneesta rikoksesta. Varatuomari Mikkola on kutsumassa Olavi Susikoskea apuun tutkimuksessa.
Olavi Susikoskelle kohtaa murhaajan etsinnän kanssa valehtelua ja hän luottaa aluksi liikaa vaistoonsa.
Tutkimus ei etene hirveästi, ennen kuin komisario saa murhaajasta tärkeän vihjeen.
Vihjeen saatuaan komisario Susikoski ja Rekola rupeavat tutkimaan johtolankoja ja huomaavat, että murhaaja onkin todella yllättävä henkilö, johon Susikoski luottaa. Murhaaja yrittää paeta ikkunasta, mutta epäonnistuu. Kirjan viimeisessä kohtauksessa Olavi Susikoski väistää murhaajaa ja sanoo ”Olkaa hyvä vain. Leivätön pöytä on katettu”.