Oli synkkä ja myrskyinen yö... itse asiassa se taisi kyllä olla kevättä, kun oppilaiden kanssa käytiin Helsingissä kulttuuriretkellä. Ja yksi tutustumiskohteista oli Ritarihuone, missä saatiin kuulla hyvä esitelmä ja tutustuttiin vaakunoihin, joita siellä on seinät täynnä. Koulumme oli juuri saanut uuden nimensä, joten ei ollut ihme, että oppilaat löydettyään sattumalta Järnefeltin sukuvaakunan seinältä tulivat kysymään: "Hei Esa, onks toi se meidän Järnefelt?" Itse asiassa minunkin oli heti vaikeaa mieltää meidän Arvidia aateliseksi, niin voimakkaasti oli mieleeni iskostunut kuva tolstoilaisesta miehestä. No, olihan se tietysti meidän Arvidin vaakuna, tosin hieman sotaisa haarniska tunnuksena hämäsi.

Kului aikaa... koulussamme järjestettiin kilpailu koulun uudesta tunnuksesta. Reissullamme oli ollut mukana lahjakas piirtäjä, Jussi Ilkko, joka oli imenyt kuvan Järnefeltin vaakunasta sieluunsa syvyyksiin ja teki sen perusteella tunnusehdotuksensa, jossa oli haarniska. Ja kymmenistä eri ehdotuksista arvovaltainen raati valitsi juuri tuon kuvan. Mikä on hieno asia, sillä tuolla valinnallaan koulumme ikään kuin sitoutui kantamaan ylväitä periaatteita ja historiallista perintöä.

Esa Koskinen