Suuri rakkauskolmiodraama

Minä-kertoja

Istuin yksin puiston penkillä, vaikka olin sopinut tapaavani Vilman tänään täällä, jotta voisimme mennä yhdessä jalkapallotreeneihin. Katselin ympärilleni nähdäkseni joitain muita joukkuelaisiamme. Kun olin odottanut tarpeeksi Vilmaa, lähdin kävelemään yksin tekonurmea kohti, jotten myöhästyisi. Olin hämilläni, koska luulin olevani Vilman paraskaveri, mutta sitten hän teki minulle pakit laittamatta edes viestillä syytä. Laitoin Vilmalle itse ärtyneen kuuloisen viestin, mutta päätin poistaa sen. En tahtonut tehdä itse itseäni tyhmän näköiseksi laittamalla jotain ilkeää toiselle. Laitoin kuulokkeet korvilleni, ja valitsin lempimusiikkiani Spotifysta.  

Kentän laidalla oli paljon pyöriä, joista yhden tunnistin. Se oli Arton pyörä. Elämäni ensimmäisen rakkauteni pyörä. Olimme olleet hetken yhdessäkin, mutta en ollut kuulemma ihminen, jonka kanssa Arto tahtoisi elää elämänsä. Olimme rehellisiä toisillemme, joka oli hyvä, mutta sanoimme toisillemme asioita, jotka jättivät negatiivisia jälkiä elämiimme. Arto oli kuitenkin pystynyt jatkamaan elämäänsä tavallisesti, joka kummastutti minua. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, mutta olin hieman surullinen, kun hän ei ollut surrut minua kauaakaan.  

Kentällä valmentaja puhalsi pilliin, ja treenit olivat alkamassa. Kummastuin, kun en nähnyt joukkueemme kapteenia Vilmaa. Katsellessani ympärillemme, huomasin Vilman ja Arton puiden alla yhdessä. Järkytyin, enkä saanut sanaa suustani. Erostamme oli viikko, ja sitten näen parhaan ystäväni ja exäni pussailemassa minun nähteni. Vilma ei edes ilmoittanut minulle, ettei tule treeneihin, mutta en ihmettele, koska syynä olikin tämä.  

Lähdin pois kentältä. En pystynyt enää olemaan siellä. En tämän jälkeen. Laitoin viestiä Vilmalle ja Artolle, että en ole enää teidän kanssanne missään tekemisissä. Ajattelin olevani kamalin ihminen, jonka elämässä on vain kamalia ihmisiä. Mitä minä tekisinkään nyt.