Pedagoginen osaaminen: 
- Kykenen suunnittelemaan, toteuttamaan, eriyttämään, arvioimaan ja kehittämään erilaisia oppimisprosesseja

Erittelen pedagogista osaamistani ja sen kehittymistä seuraavien kysymysten avulla:

• Miten hyödynnän teoreettisesta tietoa oppimisprosessien suunnittelussa, ohjaamisessa ja arvioinnissa (vrt. pedagogisen sisältötiedon tuottaminen ja hyödyntäminen)?

Pyrin hyödyntämään teoriatietoa mahdollisimman monipuolisesti oppimisprosessien yms. eri vaiheissa.

Suunnittelin esimerkiksi matematiikan oppituntini sillä perusteella, että olen lukenut että ihmisen keskittymiskyky on varsin rajallista. Siksi suunnittelinkin usein tuntien alkuun opettajajohtoisen tuokion (paikallaan istuminen), jonka jälkeen oppilaat pääsivät pelaamaan (toiminnallinen) ja tämän jälkeen teimme kirjallisia tehtäviä (paikallaan istuminen). Tällä kaavalla suunnitellut tunnit sujuivatkin kolmannen opetusharjoitteluni aikana parhaiten.

• Kuinka osallistan oppilaani pedagogisen prosessin kaikkiin vaiheisiin?

Pyrin kuuntelemaan lapsia ja huomioimaan heidän mielipiteitään mahdollisimman paljon. Minusta kuitenkin tuntuu, että harjoitteluissa on aina niin paljon liikkuvia osia ja kiirettä, että oppilaiden huomioiminen ja osallistaminen jää liian vähälle. Tässä kuitenkin esimerkkejä siitä, miten osallistin oppilaita esimerkiksi matematiikan jaksolla.

- Suunnittelu: Jokaisen oppilaan tehtävänä oli asettaa yhteisten tavoitteiden lisäksi omia tavoitteita. Lisäksi kuuntelin oppilaiden toiveita ja pyrin ottamaan niitä huomioon tuntisuunnitelmissa.

- Toteutus: Toteutin oppilaiden toiveita ja omia suunnitelmiani yhdessä. Oppilaat pyrkivät omalla toiminnallaan kohti itse asettamiaan tavoitteita, joista muistutin välillä.

- Arviointi: Minun arvioiman testin rinnalla oppilaiden kirjallinen itsearviointi, jota kommentoin.

- Dokumentointi: Dokumentointia tuli tässä jaksossa vain alussa ja lopussa. Jakson jälkeen tuli mieleen, että dokumentointiinhan olisi voinut ottaa mukaan esimerkiksi joitain lomakkeita, tehtäviä tms. joita olisi voinut täyttää viikon mittaan esimerkiksi omaa tavoitetta kohti pyrkimisestä.

• Mille oppimis-, tiedon- ja ihmiskäsitykselle toimintani perustuu?

Toimintani perustuu kognitiivisen ja konstruktivistisen ajattelun välimaastoon. Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksen peda.net -sivuston mukaan näille oppimiskäsityksille on yhteistä se, että molemmissa käsityksissä oppija nähdään aktiiviseksi toimijaksi, joka esimerkiksi ohjaa itse omaa oppimistaan. Opettajan roolista näissä ollaan hieman eri mieltä, kun kognitiivisessa opettajan tehtävänä on ohjata oppilaita, pohjustaa opetettava asia sekä motivoida oppilaita ja konstruktivistisessa opettajan ajatellaan luovan oppimisympäristön, opettavan, kysyvän kysymyksiä ja antavan palautetta. (Opettajankoulutuslaitos. Erilaiset oppimiskäsitykset.)

Myös minun näkemykseni mukaan oppilaat ovat aktiivisia toimijoita ja oppijoita. Opettajan rooli on mielestäni luoda mielekäs ja toimiva oppimisympäristö, pohjustaa opetettava asia ja toisinaan opettaa jokin asia kokonaan. Lisäksi opettajan tehtävänä on motivoida oppilaita ja tehdä oppimisesta kiinnostavaa ja mielekästä. Mielestäni opettajan tehtävä on myös kysyä kysymyksiä ja antaa oppilaille palautetta, vaikka yhtä lailla opettajan tehtävänä on mielestäni opettaa oppilaita ohjaamaan omaa oppimistaan. Lonka (2015) tuokin esille, ettei oppiminen ja kehittyminen tapahdu suoraviivaisesti vaan niihin liittyy sekä tietoisia että tiedostamattomia vaiheita. Oppimista ei myöskään ajatella enää nykyään tiedon hankintana vaan pikemminkin sisäisten mallien kehittymisenä sekä muuttumisena. (Lonka 2015. 51.) Opettaja ei siis voi nykytiedon mukaan pakottaa oppilasta oppimaan. Opettajan on siis keksittävä muita keinoja, joilla saisi oppilaat kehittämään omaa osaamistaan. Haluankin tulevaisuuden opettajana pyrkiä kehittämään oppilaille mahdollisimman hyvät keinot itsensä kehittämiseen sekä mahdollisimman realistiset keinot toimintansa arviointiin ja pohdiskeluun.

• Millainen ymmärrys minulla on arvioinnin/arviointiprosessien monitahoisuudesta?

Ennen tätä kevättä arviointi oli minulle todella korkealentoista asiaa. Olin kuullut paljon juttuja siitä, kuinka tämän uuden opetussuunnitelman mukana arviointi on mullistunut. Vähitellen opintojen aikana sai kuulla siitä huhupuheita, kuinka oikein kukaan ei kentällä osaisi toteuttaa arviointia. Kevään aikana minulla oli onneksi arviointikurssi sekä kaksi harjoittelua.

Koen saaneeni todella paljon arvioinnista irti tänä keväänä. Opin toisaalta todella paljon lisää asioita arvioinnista ja sen monitahoisuudesta, mutta toisaalta opin myös paljon arvioinnin toteuttamisesta sekä sen monipuolisista mahdollisuuksista. Ihme (2009) kuvaa arviointia haastavaksi ja mielenkiintoiseksi opettajan tehtäväksi, johon liittyy monia eettisiäkin ulottuvuuksia. Ihme tuo esille arvioinnin olevan väline toiminnan kehittämiseksi ja siksi sen tulee olla läpinäkyvää, reilua, oikeudenmukaista ja motivoivaa. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon, että oppijan pitää saada osoittaa osaamisensa monin eri tavoin ja parhaimmillaan arviointi onkin väline, jolla nostetaan esiin oppilaan osaaminen niin, että oppilas pystyy hyödyntämään tätä tietoa oman osaamisensa kehittämisessä. (Ihme. 2009. 13-14.) Edellä kuvattu onkin positiivinen ja luottavainen kuvaus arvioinnista ja tällä hetkellä minulla on kokemus, että ymmärrän arviointia ja osaan toteuttaa sitä niin hyvin, että uskaltaisin astua työelämään kokeilemaan siipiäni tällä saralla ja hiomaan taitojani käytännön työssä.

• Mitkä ovat kehittämiskohteeni (esimerkiksi oppimisen ohjaamisessa, oppimisen esteellisyyden poistamisessa, eriyttämisessä, arvioinnissa, opetusmenetelmissä ja -työtavoissa jne.)?

- Vaikka toisaalta olen joustava ja muutosvalmis niin eräs haasteeni on se, että jos olen suunnitellut jotain harjoitteluissa niin yritän joskus suotta pitää suunnitelmista suunnitelmien takia kiinni kynsin ja hampain... Vaikka näkisinkin, että toiminta ei ole lapsille parasta mahdollista.
- Toisinaan ohjeiden antaminen on minulla epäselvää. Olen tottunut valmennuksessani ohjaamaan yläkoululaisia ja olen ehkä vähän jo unohtanut, miten alakoululaisille kannattaa antaa ohjeet, vaikka kaikki varmasti hyötyisivät selkeistä ohjeista.
- Eriyttäminen yhtäaikaa alas- ja ylöspäin on edelleen haastavaa. Toki tuntuu, että opin siitä kokoajan lisää, mutta samalla tuntuu myös siltä, että kun vaihtaa harjoittelu- tai sijaistamispaikkaa niin uusiin lapsiin tutustumiseen menee suurin osa yhteisestä ajasta ja eriyttäminen jää vähemmälle.

- Käytännön kokemattomuus on asia, joka on kehittämiskohteeni näissä kaikissa asioissa. Vaikka olenkin tehnyt paljon harjoitteluja sekä opettajankoulutuksessa, että ammattikoulussa, valmentanut kymmene vuotta ja tehnyt paljon sijaisuuksia, on minulla paljon kehitettävää käytännön toiminnassa. On aina eri asia mennä vähäksi aikaa jonnekin ja hypätä sieltä seuraavaan paikkaan, kuin olla esimerkiksi vastuussa jostakin porukasta. Tätä pääseekin sitten töissä vasta kunnolla harjoittelmaan.

• Miten ja mitä havainnoin opetusryhmästäni?

Aloittaessani luokan havainnointia, lähden liikkeelle kokonaiskuvasta jonka jälkeen lähden siirtymään kohti pienempiä yksiköitä: ensin porukoita ja sitten yksittäisiä oppilaita. Toki heti aluksi muutamat oppilaat nousevat esille koko porukasta, mutta yritän jättää heidän arvioimisensa aluksi vähemmälle. Joskus porukan kokonaiskuvaan pääsee kuitenkin paremmin sisälle yksittäisten oppilaiden kautta, mutta tämä voi viedä pitkän ajan jos kokonaiskuvasta ei ole käsitystä.

Aluksi havainnoin yleisiä asioita, kuten luokan ilmapiiriä ja toimintatapoja yleensä. Vähitellen lähden siirtymään kohti toimintaa tietyissä tai tietynkaltaisissa tilanteissa. Havainnointi on aluksi aika rankkaa, mutta se alkaa muuttua palkitsevaksi kun alkaa tuntea oppilaita paremmin ja saamaan vahvistusta sille, miksi missäkin tilanteessa tapahtuu niin kuin tapahtuu.

Eräs havainnoinnin tehostamiskeinoni on kommunikointi lasten kanssa. Rempseämpien lasten kanssa tässä toimii usein esimerkiksi vitsailu, kun taas ujompien oppilaiden kanssa toimivat kysymykset (esim. "Mitäs teillä onkaan seuraavaksi?" vaikka tietäisin vastauksen), kehut tai yleiset kuulumisten vaihdot. Kun muutaman kerran pääsee jututtamaan samoja oppilaita alkaa pääsemään sisälle heidän ajatus- ja toimintamaailmaansa ja sitä kautta pääsee taas käsiksi luokan toimintaan.

Eräs asia mikä minut yllätti havainnoinnissa oli se, että se ei vastannut esimerkiksi kokeiden tuloksia. Monet sähläävät pojat olivat osoittaneet tunnilla, että he myös osaavat matematiikan asiat. Tytöt, jotka vaikuttivat ahkerilta ja kohtuullisen osaavilta puolestaan pärjäsivät kokeessa vastoin odotuksiani eli todella heikosti. Olen tästä edellään vähän ihmeissäni ja harmissani. Tulee sellainen olo, että miten en voinut nähdä sitä miten hyvin tytöt peittivät osaamattomuuttaan. Toisaalta hyvä, että näin tämän tässä harjoittelussa, jotta osaan päättöharjoittelussa varautua tähän paremmin.

• Millaiset valmiudet minulla on ohjata ja tukea heterogeenisen ryhmän oppimista?

Mielestäni minulla on ihan hyvät valmiudet heterogeenisenkin ryhmän ohjaamiseen ja oppimisen tukemiseen. Minusta tuntuu, etten päässyt näyttämään tätä osaamistani täysin tässä kolmannessa opetusharjoittelussa. Tuntuu kuin, harjoittelu olisi mennyt jossain sumussa ohi. Jotenkin harjoitteluaika oli levotonta ja kiireistä. Toki minun olisi pitänyt osata harjoittelun aikana rauhoittaa tahtia. Hyvähän se on jälkikäteen sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä.

Joka tapauksessa oman kokemukseni mukaan etenkin erityispedagogiikan opinnot ovat antaneet valmiuksia kohdata todella erilaisia ja eritasoisia oppilaita, opettajankoulutus puolestaan on antanut valmiuksia isonkin heterogeenisen ryhmän hallitsemiseen. Koen siis, että minulla on keinoja joita käyttää ja tiedän suunnilleen, mitä missäkin tilanteessa tekisin tai keneltä voisin pyytää apua. Tuntuu kuitenkin samalla myös siltä, että tarvitsisin tällaisen toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen paljon enemmän aikaa, mitä sitä olisi käytettävissä. 

Woolfolk (2007) tuo tutkimuksessaan esille, että opettajan ja oppilaan välisellä suhteella näyttää olevan yhteys oppilaan koulussa suoriutumiselle. Positiiviset opettajasuhteet ennustivat siis hyvin suoriutumista ja tällä oli merkitystä erityisesti silloin kun oli kyse akateemisesti vaarassa olevista oppilaista. (Woolfolk. 2007. 33.) Minulla on ihmisenä tarve auttaa putoamisvaarassa tai muuten hankalissa tilanteissa olevia ja onnistunkin usein luomaan heidän kanssaan hyviä suhteita. Koenkin, että tämän kautta minulla on mahdollisuuksia päästä soluttautumaan esimerkiksi koulusta piittaamattoman oppilaan ajatusmaailmaan ja mahdollisesti saada jonkinlaisia muutoksia aikaiseksi. Toisaalta taas en yritä saada muutosta väkisin aikaiseksi, joten uskonkin tämän huomion ja kiinnostuksen osoittamisen auttavan oppilaan tukemisessa.

Miten lisään oppilaantuntemustani (esimerkiksi kuinka selvitän oppilaiden ennakkotietoja ja -taitoja sekä ennakkoasenteita)?

- Havainnoimalla oppilaiden toimintaa: Pelasimme esimerkiksi matematiikassa noppapeliä, jossa pystyi hyödyntämään todennäköisyyslaskentaa ennen kuin meninne todennäköisyysasioihin. Seurailin oppilaita ja kuuntelin kommentteja siitä miten ajattelivat pelissä.)
- Kysymällä suullisesti tai kirjallisesti
- Keskustelemalla aiheesta ja sen vierestä
- Kysymällä mielipidekysymyksiä: Joskus kun kysyy mielipidekysymyksen saattaa tulla vastaukseksi "Ei." ja perusteluja kysyessä alkaa selvitä, että vastaus oli kieltävä, koska oppilas ei esimerkiksi osaa tai ymmärrä asiaa.

Lähteet:

• Ihme, I. 2009. Arviointi työvälineenä. Jyväskylä: Ps-kustannus.
• Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.
• Opettajankoulutuslaitos. Erilaiset oppimiskäsitykset. Luettu 8.5.2018 osoitteesta https://peda.net/jyu/okl/ojk/ko/ktkp010-biologia/eo
• Woolfolk, A. 2007 (tai uudempi painos). Educational Psychology. Boston (Mass.): Allyn & Bacon. Elektroninen aineisto.