Variksenmarja on niitä metsäkasveja, joiden yleisyys kasvaa pohjoista kohti. Etelä-Suomessa niukasti marjovaa etelänvariksenmarjaa löytyy kuivilta kankailta, kallioilta ja karuilta rämeiltä, mutta erityisen runsas se ei ole. Pohjoisessa vallitseva alalaji, pohjanvariksenmarja, tuottaa yksikotisena marjoja selvästi runsaammin. Siellä kasvi on vallitsevien lajien joukossa niin kangasmetsissä, soilla kuin tunturikankaillakin.

Variksenmarja on hyvin kuivuuteen sopeutunut valokasvi. Se on monivuotinen varpu, joten rakennusaineita säästyy, ja huonoinakin vuosina kasvi voi lisääntyä maavarsiensa avulla. Lehdet ovat neulasmaiset ja vahapeitteiset. Puolukan tapaan lehdet säilyvät vihreinä talvellakin. Variksenmarjan kukat ovat vaatimattomat, ja pölytys tapahtuu pääasiassa tuulen avulla. Marjat ovat kiiltävän mustia, mustikkaa kovapintaisempia ja pienempiä.

Variksenmarja on tärkeää ravintoa monelle eläimelle. Esimerkiksi kanalinnut, myyrät ja karhu syövät variksenmarjoja. Ne ovat terveellisiä ihmisellekin, vaikka niitä on hyödynnetty suhteellisen vähän puolukkaan ja mustikkaan verrattuna.