Mänty on Suomen yleisin puulaji. Sen tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kuivat, hiekkaiset kangasmetsät, rämeet ja kalliot, mutta löytyy sitä myös tuoreilta kankailta ja lehdoista. Vaikka mäntyä ja kuusta kasvaa usein samoissa metsissä, mänty on selvästi paremmin sopeutunut karuihin, kuiviin ja valoisiin kasvupaikkoihin. Sen juuriston keskellä on alaspäin kasvava paalujuuri, joka pitää männyn tukevasti pystyssä. Muutenkin juuristo ulottuu syvemmälle kuin kuusella. Ne oksat, jotka jäävät varjoon, kuolevat ja putoavat vähitellen pois. Näin männyt ovat alaosistaan oksattomia, ellei puu satu kasvamaan aivan avoimessa maastossa. Suureksi kasvaneen männyn alaosa on paksun kaarnan peitossa. Sen suojassa mänty saattaa kestää metsäpalonkin, ellei palo yllä latvuksiin saakka.

Mänty kasvaa koko Suomessa aivan pohjoisinta Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Se on taloudellisesti merkittävin puulajimme. Suorarunkoisena ja alaosasta oksattomana siitä saadaan laadukasta sahatavaraa. Siihen kelpaamattomia osia käytetään paperin raaka-aineeksi. Kuusen tapaan mänty erittää pihkaa suojaksi kasvinsyöjiä, sieniä ja muita tuholaisia vastaan. Siitä voidaan teollisuudessa eristää mm. tärpättiä ja mäntyöljyä. Aiemmin männyllä oli suuri merkitys tervan raaka-aineena.