Valitse seuraavista kysymyksistä yksi, johon vastaat.

1. Tunnereaktioon osallistuvan aivoalueen nimeäminen (20 p.)
Nimeä yksi tunnereaktiossa mukana oleva aivoalue. Kuvaile lyhyesti, miten kyseinen alue liittyy tunnekokemuksiin. Vastauksen enimmäispituus on 2 000 merkkiä.

2.Stressin määrittely ja stressiin liittyvien fysiologisten mekanismien selittäminen (20 p.)
​Määrittele stressi ja selitä lyhyesti stressiin liittyvät fysiologiset mekanismit. Vastauksen enimmäispituus on 2 000 merkkiä.

3.Psykologisten neuvojen antaminen (20 p.)
​Millaisia psykologisia neuvoja antaisit ystävällesi, joka märehtii loputtomasti jotakin mielessään pakonomaisesti kiertävää kielteistä ajatusta? Märehtimisellä tarkoitetaan kielteisiin ajatuksiin juuttumista. Anna ystävällesi kaksi ohjetta tilanteen ratkaisemiseksi ja perustele molemmat ohjeet psykologisella tiedolla.

Valitse seuraavista kysymyksistä yksi, johon tuotat esseevastauksen.

4.Psyykkisen hyvinvoinnin tietopaketti lukiolaiselle (30 p.)
​Olet opinto-ohjaaja ja tehtäväsi on laatia lukiota aloitteleville opiskelijoille tietopaketti psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi opintojen aikana. Hahmottele tietopaketin keskeinen sisältö ja perustele se psykologisella tiedolla.

5.Pohdi psykologisen tiedon ja oheisen aineiston perusteella, miksi liikunta auttaa ihmistä huoltamaan aivojaan ja psyykkisiä toimintojaan.
​Aineisto:
Liikunta näyttää muun muassa lisäävän aivojen toimintakykyä – erityisesti kykyä suorittaa tehtäviä, jotka edellyttävät tarkkaavuutta, organisointia ja suunnittelua, sekä vähentävän masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden oireita joillain ihmisillä.
​
Urheilijat ovat jo pitkään tienneet, että liikunta parantaa heidän mielialaansa ja mielenterveyttään. Kuitenkin vasta vuonna 2008 tiedemiehet kykenivät suoraan mittaamaan niin kutsuttua runners high -ilmiötä – euforian tunnetta, joka ilmenee pitkän liikuntaharjoitteen jälkeen. He eivät osoittaneet ainoastaan, että aivot vapauttivat enemmän endorfiineja (opioidin kaltaisia hormoneja, jotka herättävät mielihyvän tunteita) pitkänmatkan juoksun aikana, vaan määrittelivät lisäksi, että nämä yhdisteet olivat aktiivisia niillä aivoalueilla, jotka vastaavat voimakkaista tunteista.
​
Viime aikoina tutkijat ovat keskittyneet niihin aivojen kemiallisiin muutoksiin, joiden kautta liikunta parantaa kykyämme keskittyä, ajatella ja tehdä päätöksiä. Vuonna 2011 toteutettiin satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, johon osallistui 120 henkilöä, jotka olivat 60–79-vuotiaita. Tutkimus osoitti, että liikunta kasvattaa hippokampus-nimisen aivoalueen kokoa. Tutkimuksen raportoijat huomioivat liikunnan vaikuttavan erityisesti hippokampuksen siihen osaan, joka liittyy tuttujen ympäristöjen muistamiseen.
(käännös: YTL) Bassuk, S., Church, T. & Manson, J. (2013). Why exercise works magic. Scientific American 8/2013

6. Pohdi oheisen materiaalin, psykologisen tiedon ja arkielämän esimerkkien varassa aikaansaamattomuuden vaikutusta lukiolaisen elämänhallintaan.
​
Aikaansaamattomuus tarkoittaa itselle haitallista viivyttelyä. Haitta viittaa tässä yksilön kokemaan kärsimykseen, kuten ahdistukseen suuresta määrästä lykättyjä tekemättömiä töitä, tai huonommuuden tunteeseen, kun viivyttely johtaa siihen, ettei omia tavoitteita saavuteta. Asioiden lykkäämisen tulee olla toimijan omien tavoitteiden vastaista ja aiheuttaa toimijalle itselleen haittaa, jotta voitaisiin puhua aikaansaamattomuudesta. Viivyttely voi jossakin tehtävässä olla tarkoituksenmukaista hyvää ajanhallintaa tai sopivan työvireen etsimistä ja johtaa haluttuun lopputulokseen. Ongelmaksi viivyttely muuttuu, kun se johtaa hallitsemattomaan ja itselle haitalliseen asioiden eteenpäin siirtämiseen eli aikaansaamattomuuteen.
​
Valtaosa aikaansaamattomuustutkimuksesta on itsearviointilomakkeilla tehtyä. Tyypillisessä mittarissa vastaajaa pyydetään arvioimaan 5-portaisella asteikolla (ei koskaan–aina), missä määrin hän viivyttelee, tekee asioita viime tipassa tai on aikaansaamaton eri opiskelutilanteissa. Samoin vastaajaa pyydetään arvioimaan 5-portaisella asteikolla, missä määrin aikaansaamattomuus on hänelle ongelma ja missä määrin vastaaja haluaisi vähentää aikaansaamattomuutta kussakin opiskelutilanteessa. Aikaansaamattomuutta on tutkittu myös päiväkirjamenetelmällä, jossa vastaajia on muistutettu merkkiäänen avulla kirjaamaan säännöllisin väliajoin, mitä he tekevät ja mitä heidän pitäisi olla tekemässä.
​
Suurin osa ihmisistä lykkää ainakin joissakin tilanteissa asioiden tekemistä niin, että tästä koituu itselle haittaa. Toisaalta on suhteellisen pieni joukko ihmisiä, jotka ovat lähes aina ongelmallisesti aikaansaamattomia tai niitä, joita aikaansaamattomuus ei kosketa juuri lainkaan. Päiväkirjatutkimuksissa on havaittu, että opiskelijat viettivät noin kolmasosan valveillaoloajastaan tehden jotain muuta kuin mitä heidän olisi pitänyt olla tekemässä. Myös opiskeluelämän ulkopuolella aikaansaamattomuus on kohtuullisen yleistä ja voi johtaa tärkeiden asioiden viivästymiseen, ystävien laiminlyöntiin tai terveyttä parantavien elämänmuutosten lykkääntymiseen, vaikka nämä tiedettäisiin tarpeelliseksi. Aikuisväestöstä 10–20 % on ongelmallisesti aikaansaamattomia, mutta alempaa korkeakoulututkintoa suorittavista opiskelijoista noin 50 %.
​
Aikaansaamattomuutta on selitetty monella tavalla, muun muassa kapinallisuudella kontrolloivia kasvattajia tai johtajia kohtaan, työstä saatavan palkinnon puutteella, tehtävän määräajan kaukaisuudella, epäonnistumisen pelolla, itseluottamuksen vähäisyydellä, ajatuksilla tehtävän suurista vaatimuksista, opitulla avuttomuudella, masennuksella, suoritusmotivaation puutteella ja persoonallisuuden piirteillä. Aikaansaamattomuus voidaan ymmärtää kyvyttömyydeksi säädellä tai ohjata omaa toimintaa oman edun kannalta tärkeissä asioissa. Opiskelija saattaa ilmoittautua tammikuun alussa helmikuun lopulla olevaan tenttiin. Kun tenttiin on vielä pitkä aika, opiskelija tekee oman tenttitavoitteensa kannalta epäoleellisia sijaistoimintoja, kuten viettää aikaa Facebookissa ja tapailee kavereitaan ajalla, jona hänen pitäisi lukea tenttiin. Tenttikirjoihin hän tarttuu vasta muutamia päiviä ennen tenttiä. Sijaistoiminnot ovat hetkellisesti kyseiselle henkilölle välittömästi palkitsevampia kuin tenttiin lukeminen. Luku-urakkaan tartutaan vasta työn määräajan lähestyessä, kun sen houkuttelevuus nähdään riittävän suureksi sijaistoimintoihin nähden.
​
Aikaansaamattomia ihmisiä on kirjallisuudessa jaoteltu muun muassa persoonallisuuden piirteiden mukaan huolettomiin ja ahdistuneisiin. Vähäiseen tunnollisuuteen liittyvän aikaansaamattomuuden lisäksi yksi tavallisten aikaansaamattomien ryhmä vaikuttaisi muodostuvan impulsiivisista ja häiriöherkistä nuorista. Toiseen ryhmään taas näyttävät kuuluvan perfektionistiset, työnteolle hyvin jäykkiä sisäisiä ehtoja asettavat nuoret. Kolmanteen mahdolliseen ryhmään kuuluvat ne nuoret, joilta sisäinen motivaatio tekemistä kohtaan on täysin kateissa, ja neljänteen ryhmään masentuneet tai uupuneet.