Reportaaseja
Kuntaottelu Multialla
Jokavuotiset kuntaottelut kisattii tänä vuonna Multialla. Kuntaotteluihin osallistui perinteen mukaisesti Multia, Petäjävesi ja Uurainen. Jokaisesta kunnasta lähetettiin koulun parhaimmat yleisurheilijat kisaamaan juoksussa, pituushypyssä, korkeushypyssä, kuulantyönnössä ja keihäänheitossa.
10.9.2025 Uuraisilta lähti suuri joukko ylä-ja alakoululaisia kisaamaan voitosta. Uurainen oli voittanut viimeiset neljä vuotta putkeen joten, voittoa tavoiteltiin hurjasti myös tänä vuonna.
Kun kisat aloitettiin, pisteitä alkoi sadella jo mukavasti, mutta noin puolessa välissä kisaa Petäjävesi kuitenkin johti. Pisteet ilmoitettiin aina hetkittäin ja Uurainen oli pian ottanut johtoaseman. Uurainen johti tasaiseen tahtiin kisojen edetessä, mutta petäjävesi seurasi perässä.
Kisojen viimeisissä lajeissa, eli viesteissä, jännitys oli suuri, sillä pian voittaja ratkaistasiin. Uuraisten yläkoulun joukkueet voittivat viesti osuuksissa.
Palkintojenjaossa Uurainen julistettiin voittajaksi, ja kaikki kilpailijat menivät noutamaan pokaalia.
18.9.2025 kisattiin myös KLL:n Keski-Suomen pohjoisen alueen yleisurheilumestaruuskisat Uuraisilla.
Kirjoittaja: Hilma Mäkinen
Eräretki ja maastoyöpyminen
Lähdimme torstaina 10.10 koululta autoilla kohti Höytiän erämaita.
Perillä me kannoimme rinkkamme ensin leiripaikalle siellä meille annettiin ohjeita. Sen jälkeen meille pidettiin ensiapukurssi, jossa harjoittelimme kuinka toimia, jos joku olisi lyönyt kirveellä jalkaansa ja kuinka ihminen laitetaan kylkiasentoon, jos sattuisi lähtemään taju.
Tämän jälkeen kannoimme puolijoukkueteltat, kaminat ja polttopuut leiripaikalle. Siinä sitten huomasimme telttaa kasatessa, että kaikkien oli osallistuttava tai muuten siitä ei tulisi mitään. Riu'ut me teimme metsään, olihan siinä ihan kiva istuskella puiden keskellä.
Sitten oli aika laittaa ruokaa. Jokainen sai ruokapussin, jossa oli sekä hyviä että erittäin pahoja ruokia. Saimme myös pareittain Trangian. Sillä me sitten laitoimme ruokaa.
Ensiaputaidot saattavat tulla tarpeeseen myös eräillessä.
Illalla meillä oli nuotionsytytyskilpailu, että kuka sai nuotion syttymään nopeimmin. Kaukaa katsottuna näytti hienolta kun monta nuotiota paloi ja loisti pimeässä.
Illalla me päätimme kipinävuoroparit ja jokaisen parin piti tunnin yöstä valvoa ja pitää teltat lämpiminä. Välillä heräsimme, jos joku oli lämmittänyt teltan liian kuumaksi tai unohtanut käydä lisäämässä puita. Yöllä satoi vettä, mutta onneksi teltat pysyivät kuivina.
Aamulla heräsimme ja teimme trangialla aamupalaa. Aamupalan jälkeen majapaikallemme tuli metsästäjiä koiriensa kanssa, ja lähdimme ryhmissä metsästämään.
Metsästimme useamman tunnin, mutta kukaan ei saanut saalista. Pysähdyimme kerran ruokatauolle tekemään trangialla ruokaa.
Sitten tulimme takaisin leiripaikalle, purimme teltat, pakkasimme tavaramme ja lähdimme takaisin koululle. Koululla tiskasimme trangiat ja sitten saimme lähteä kotiin.
Aada Määttä
Saga Nissinen
Lotta Humalajoki
Seikkailu-ja eräkurssin Laajavuoren retki
Torstaina 5.9 kello 13 lähdimme koululta Seikkailu-ja eräkurssin kanssa linja-autolla Laajavuoren seikkailupuistoon. Kun saavuimme perille näimme Laajavuoren rinteet, missä näkyi erilaisia seikkailuratoja. Meille kerrottiin kuinka valjaat laitetaan päälle, minkä jälkeen laitoimme kypärän päähän sekä hanskat käteen.
Aluksi meille kerrottiin yhteisesti säännöistä, minkä jälkeen menimme ulos kokeilemaan harjoitus rataa, jossa opettelimme lukon laittamista kiinni vaijeriin, liukuun lähtemistä ja toisen seikkailijan ohittamista radalla. Tipahtamaan ei radalta pääse vaan jää sitten roikkumaan valjaista kiinni vaijeriin. Tai jos korkeanpaikankammo yllättää, niin sinut voidaan hakea pois korkeuksista.
Viimein pääsimme valitsemaan helpomman tai vaikeamman reitin joista pääsisimme metsäradoille. Metsäratoja oli yhteensä neljä eri vaikeustasoa, jotka ovat lähes 20 metrin korkeudessa. Lisäksi siellä oli myös junnurata, eli rata joka on muita ratoja helpompi. Jotkut kokeilivat myös vaikeinta rataa, mutta se vei paljon voimia, niin jotkut eivät päässeetkään läpi radassa olevia vaikeita kohtia ja heidät haettiin alas.
Radoilla on mm. verkkoja, puisia askelmia ja vaijereita, joita pitkin kävellä. Ylhäältä lähti myös pitkä liuku, joka oli monen mielestä paras koko seikkailupuistossa. Sitä moni tykkäsi mennä edestakaisin.
Olimme saaneet koululta mukaan eväät joita mutustimme tauolla. Sää oli sopivan viileä, mutta lopussa alkoi satamaan. Ajoitus oli silti hyvä, sillä olimme pikkuhiljaa palaamassa jo takaisin palauttamaan valjaat ja kypärät.
Vietimme seikkailupuistossa aikaa yhteensä noin kolme tuntia. Sen jälkeen oppilaat lähtivät vanhempiensa tai kimppakyydeillä kotiin. Odotellessaan kyytejä moni söi vielä jäämiään eväitä jos niitä vielä oli. Jotkut saattoivat käydä ostamassa kahviosta jotain hyvää pientä naposteltavaa, syötävää tai juotavaa. Lopulta kaikki palasivat hymysuin kotiin. (Ainakin luulisin niin).
Suosittelemme seikkailupuistoa kaikille jotka uskaltavat haastaa itsensä.
Lotta Humalajoki
Aada Määttä
Saga Nissinen
Melontaretki Tehlolla
22.8 me seikkailu- ja eräkurssilaiset lähdimme koululta polkupyörillä kohti Marjoniemeä.
Siellä meitä odotti Hyvän Tähen -yrittäjä Teijo Haapakoski, joka ohjeisti meille kanoottiin nousun ja rantautumisen, sekä oikean melontatekniikan. Osa meistä meloi kahden hengen kanootilla ja osa pääsi melomaan yhdeksän hengen kanootilla. Lähdimme Marjoniemen rannasta Sääkspään järveä pitkin kohti Tehloa. Katselimme maisemia ja nautimme aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Meloimme kanooteilla Teijon kertoessa paikallisista vesistöistä.
Kun saavuimme vihdoin ja viimein taukopaikalle rantauduimme syömään nälkäisinä eväät. Paistoimme nuotiossa makkarat. Tauon jälkeen vaihdoimme kanootit ja lähdimme melomaan takaisin päin. Kiertelimme jälleen järveä ja pidimme hauskaa. Lopuksi rantauduimme Marjoniemen rantaan, jossa sitten putsasimme kanootit ja lähdimme kotia kohti odottaen innolla uusia seikkailuja.
Lotta Humalajoki
Aada Määttä
