Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti

Biodiversiteetin eri tasot:

• lajin sisäinen biodiversiteetti eli geneettinen monimuotoisuus
• lajimonimuotoisuus, tunnettuja lajeja noin 1,5 miljoonaa. Tunnistamatta vielä kymmeniä tai satoja miljoonia.
• ekosysteemien monimuotoisuus

Miksi monimuotoisuus on tärkeää?

• Perinnöllinen monimuotoisuus on evoluution edellytys. Jos kaikki yksilöt olisivat toistensa klooneja, ne pärjäisivät vain yhdenlaisessa ympäristössä. Monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että “kaikki munat eivät ole samassa korissa.” -> Lajit selviytyvät muuttuvissa olosuhteissa.
• Lajimonimuotoisuus: jokainen laji vaikuttaa johonkin toiseen lajiin. Yhden lajin häviämisellä voi olla yllättävä vaikutus toisiin lajeihin. Erityisesti avainlajien häviäminen voi muuttaa ekosysteemiä suuresti (myös ihmisen kannalta).
• Monimuotoinen ekosysteemi on yleensä vakaa. Vain muutaman lajin sisältävä ekosysteemi ajautuu helpommin tuhoon. Esimerkkejä:
• Vieraslajit aiheuttavat usein suurempia haitallisia vaikutuksia monimuotoisuudeltaan pienessä ekosysteemissä.
• Yhden lajin tuhoutuminen ei vaikuta keskimäärin yhtä paljon monimuotoisissa ekosysteemeissä.
• Abioottisen ympäristön muutokset, häiriöt, vaikuttavat keskimäärin enemmän, jos monimuotoisuus on pieni.
• Ekosysteemien monimuotoisuus mahdollistaa lajimonimuotoisuuden.
• Ihminen voi taloudellisesti hyötyä monista eri lajeista tai esimerkiksi viljelykasvien alalajeista, joita ei vielä ole löydetty tai osata hyödyntää.
• Luonto ja eliökunta selviää ja on selvinnyt suuristakin mullistuksista. Yksittäinen laji, kuten ihminen taas ei välttämättä selviä kaikista mullistuksista yhtä varmasti. Vrt. aiemmat 5 massasukupuuttoa -> eliökunta säilyi ja uusia lajeja syntyi, mutta monet lajit kuolivat sukupuuttoon.
• Biodiversiteettiä uhkaa ihmisten aiheuttamat muutokset eli ns. ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos, metsien hakkuu, monet erilaiset maankäytön muodot, metsästys. Taustalla esimerkiksi kasvava kulutus ja väestönkasvu.

Monimuotoisuuteen vaikuttavat ympäristötekijät:

• Ilmasto, lähellä päiväntasaajaa monimuotoisinta
• Häiriöt, mitä vakaammat ympäristöolot sitä monimuotoisempaa
• Pinta-ala, mitä suurempia alue sitä monimuotoisempi
• Ravinteikkailla ja kosteilla paikoilla on yleensä monimuotoisempaa.
• Reunavaikutus lisää monimuotoisuutta

Monimuotoisuuskeskukset:

• sademetsät, koralliriutat ja kosteikot ovat maailman monimuotoisimpia ekosysteemejä.
• Monimuotoisuuskeskuksia on maapallolla n. 30, lähinnä tropiikissa ja subtropiikissa.

Millaiset lajit ovat helposti vaarassa?

• endeemiset lajit
• pieni populaatiokoko
• suuri koko -> hidas lisääntymisnopeus
• elinympäristövaatimuksiltaan kapea-alaiset lajit
• huippupedot altistuvat ympäristömyrkyille
• kilpailukyvyltään heikot lajit
• ihmisen mielestä kauniit/hyödynnettävät lajit
• lajit, jotka kilpailevat ihmisen kanssa samoista resursseista

Suomen lajien uhanalaisuus:

• 1500 uhanalaista tai vaarantunutta lajia.
• Metsien lajit (vanhat metsät ja lehdot) sekä perinneympäristöjen lajit suurimmat uhanalaiset ryhmät
• kts. s. 162 taulukko
• Avainlajien väheneminen vaikuttaa moniin muihin lajeihin: Suomessa haapa, sinisimpukka, rakkolevä.

Monimuotoisuuden suojelun keinot:

• huomioidaan biodiversiteetin tasot
• tärkeää on huomioida uhanalaistumisen syyt
• suojelualueet (muista saariteoria/metapopulaatioteoria), lajien suojelussa tärkeää niiden elinympäristöjen suojelu
• metsästysrajoitukset, rauhoittaminen
• geneettistä monimuotoisuutta suojellaan riittävällä populaatiokoolla ja geenivirran mahdollistamisella tai joskus sen rajoittamisella (esim. poro ja peura).
• uhanalaisia lajeja tai alalajeja voidaan suojella myös eläintarhoissa, siemen- tai geenipankeissa.