Kuun-te-le vi-de-ol-ta seuraa-va ta-ri-na Met-sä-ky-läs-tä. Vi-de-ol-la teh-dään myös al-la o-le-va teh-tä-vä. Sen vuok-si se tun-tuu mel-ko pit-käl-tä. 
​ ​

O-ta Aa-pis-vih-ko. Mie-ti ja kir-joi-ta vas-tauk-set e-del-li-sen teh-tä-vän pe-rään. 

1. Mer-kit-se vih-koon T jos väit-tä-mä on tot-ta ja S jos se on sa-tu-a.

a) Roo-pen i-sä o-li et-si-mäs-sä töi-tä suu-ren kau-pun-gin sir-kuk-ses-ta.
b) Pe-te ker-toi suut-tu-van-sa, jos Roo-pe muut-tai-si suu-reen kau-pun-kiin.
c) Pe-te ja Roo-pe pel-kää-vät Ben-ja-mi-ni-a, Cas-pe-ri-a ja Daa-vi-di-a. He o-vat kuul-leet vel-jes-ten o-le-van ros-vo-ja.
d) Pe-te ja Roo-pe tun-te-vat vel-jek-set hy-vin.

2. Mil-lai-si-a a-si-oi-ta si-nä pel-käät? Kir-joi-ta vih-koo-si ai-na-kin kak-si a-si-aa.

3. Mis-sä koh-taa ke-hos-sa-si pel-ko tun-tuu? Piir-rä tai kir-joi-ta.

4. Mie-ti, mi-tä si-nä teet, kun si-nu-a pe-lot-taa? Mi-kä sii-hen aut-taa? Tä-tä ei tar-vit-se kir-joit-taa.



Pi-dä tau-ko. Tee het-ki o-maa ki-vaa hom-maa.