Ryhmätehtävä kulttuurielämyksistä 

Valon kaupunki

Valon kaupunki oli konseptina meille aivan uusi ja tuntematon. Sen takia mielenkiintomme heräsi uutta kulttuurielämystä kohtaan. Meitä myös kiinnosti nähdä, miten ihmiset reagoivat Valon kaupunki -tapahtumaan. Kävimme jokainen hieman eri aikoina ihastelemassa valoja ja aistimassa kaupungin tunnelmaa.
 

Illan pimeydessä ja syksyn tuoksuessa kaupunki oli hämyinen ja mystinen. Varsinkin alkuillasta kaduilla vaelsi iloisia ihmisiä, eivätkä he olleet vielä alkoholin vaikutuksen alaisena. Liikkeellä oli niin lapsiperheitä ja nuoria mutta myös vanhuksia. Tunnelma oli positiivinen ja odottava. Joillakin oli yllään valoasusteita, jotka toivat kivasti valoa pimeyteen.
Musiikki valtasi kaupunginkirkon ympäristön. Musiikki oli rauhallista ja toistuvaa, mikä syvensi tunnelmaa ja kohensi ihmisten kokemuksia. 

 

Kun Valon kaupunki alkoi torstaina 29.9. meitä liikutti se, kuinka ihmiset lähtivät ulkoilemaan ja nauttimaan raikkaasta, syksyisestä ilmasta. Kadut olivat täynnä ihmisiä. Iloinen ja rauhallinen puheensorina täytti ilman.
 

Kaikki eivät olleet yhtä innoissaan valoista, eivätkä kokeneet tunnelmaa samanlaisena, jota me koimme. Ympäristö näyttää erilaiselta pimeässä, mutta valot toivat toiveikkuutta. Toisaalta erilaisuus voi tuntua jopa pelottavalta, sillä paikat näyttävät erilaiselta kuin päivänvalossa. 

 

Vaeltaessa ja valoja katsellessa tuntui kuin olisi ollut satumaassa. Varsinkin Kankaalla oleva Flower Forest toi mieleen Muumilaakson. Kukat näyttivät aivan muumimaailman kukilta, mutta vain paljon suuremmilta. Kukkametsässä pystyi kuvittelemaan olevansa kuin pieni lapsi, joka juoksee kukkien seassa täynnä onnea ja pursuavaa iloa. Tuo mielikuva teki surulliseksi siitä, ettei lapsuuteen ole enää paluuta.
 

Kun syksy hämärtyy ja pimenee, myös mieliala muuttuu surullisemmaksi ja apeammaksi. Pimeässä kävellessä olo tuntui turvalliselta ja synkkyys peilasi omaa tunnetilaa. Satunnaiset valot antoivat toiveikkaita näköaloja. Ne kertoivat mihin suuntaan täytyy suunnata. Valot symboloivat myös ystäviä, joiden kanssa saatiin jakaa tuon illan kokemus. Ystävät toimivat omassa elämässämme ikään kuin katulamppuina, jotka tukevat ja auttavat vaikeuksissa sekä kertovat mihin suuntaan lähteä. 

 

Joku taisi miettiä tuona iltana: “Kunpa elämä olisi aina näin taianomaista.”

- Ulrika, Siiri, Jenni, Bertta