Kadonnut nuori

 

Minä-kertoja 

Kello oli 3.00 ja halusin päästä pois kotoa. Ahdisti. Oli vain pakko päästä pois. Etsin repun ja laitoin sinne lämpimiä vaatteita, puhelimen, matkalaturin, kuulokkeet ja hieman rahaa. Vanhempani nukkuivat mutta kävin heidän huoneessaan varmistamassa, että he varmasti nukkuivat. Menin takaisin huoneeseeni ja avasin ikkunan. Otin rapun ja lähdin kapuamaan ikkunallani olevia tikapuita pitkin alas. Laitoin musiikkia ja lähdin kävelemään kohti tuntematonta. 

Päätin lähteä kävelemään kohti lähintä huoltoasemaa, sillä tiesin minulle tulevan pian nälkä. Kello oli 6.30 kun saavuin vihdoin huoltoasemalle. Huoltoaseman piha oli lähes tyhjä. Siellä oli vain yksi valkoinen pakettiauto. Olin kävelemässä auton ohi, mutta sitten äitini soitti. En vastannut. Pysähdyin auton eteen, mutta näin autosta tulevan ulos kaksi isokokoista miestä. Toinen miehistä oli lihaksikas ja kalju ja toinen heistä oli myös lihaksikas ja hänellä oli lyhyet ruskeat hiukset. He raahasivat minut auton takakonttiin. Huusin apua, mutta kukaan ei kuullut. Kello oli jo 7.00. olin ollut autossa puolituntia. Puhelimeni täyttyi viesteistä ja soitoista. Olin juuri soittamassa apua, mutta puhelimestani loppui akku. Pääsenkö täältä ikinä pois?