Välimerkit , . ? ! : – " ( ) selkeyttävät ja rytmittävät tekstiä. Esimerkiksi pisteiden puuttuminen vaikeuttaa tekstin lukemista. Piste, pilkku, kaksoispiste, huutomerkki ja kysymysmerkki kirjoitetaan kiinni edeltävään sanaan, ja niiden perässä on sanaväli.

Pilkun käytön pääsääntö on, että virkkeen lauseet erotetaan toisistaan pilkulla. Pilkku voi myös muuttaa merkitystä: Kerro toinen, hyvä vitsi. ~ Kerro toinen hyvä vitsi.

1. Pilkku tulee päälauseen (PL) ja sivulauseen (SL) väliin.

> Minulle on tärkeää (PL), että ehdin levätä viikonloppuisin (SL).
> Jos en ehtisi levätä (SL), en tiedä (PL), miten jaksaisin (SL).

2. Pilkku tulee rinnasteisten päälauseiden väliin, jos niillä ei ole yhteistä lauseenjäsentä, kuten subjektia.

> Lukiolaisia yhdistää halu menestyä, mutta myös yhteinen hauskanpito on kaikille tärkeää.
> Kesäkuussa rentouduin ystävieni kanssa, ja heinäkuussa oli keskityttävä opintoihin.

3. Pilkku tulee sivulauseiden väliin, jos toinen niistä täydentää tai selittää toista eli on sille alisteinen.

> Yhteinen hauskanpito voi jatkua pitkälle yöhön, kunnes joku toteaa (SL), että on aika mennä nukkumaan (SL).
> Yhteisestä illanvietosta voidaan sopia jo alkuviikosta, jotta kaikki ehtivät päättää (SL), haluavatko osallistua (SL).

4. Pilkkua käytetään erottamaan puhuttelut, täsmennykset ja muut lauseyhteydestä irralliset lisäykset. Jos lisäys on virkkeen keskellä, pilkku tulee sen molemmille puolille.

> Mikko, nyt on pelivuorosi!
> Ystävien kanssa, uskomatonta kyllä, myös opiskellaan.
> Viikonloppujen rentoutuminen voi olla erilaista, kuten mökkeilyä tai urheilua.

5. Pilkkua käytetään luettelon osien välissä.

> Viikon parhaat päivät ovat perjantai, lauantai ja sunnuntai.

6. Pilkkua käytetään suoran lainauksen ja johtolauseen välissä silloin, kun lainaus on ensin.

> ”Lähden perjantaina risteilylle”, Anni kertoi ystävälleen.

7. Pilkkua voi halutessaan käyttää rinnastuskonjunktioiden mutta ja vaan edellä. Sillä- sanan eteen tulee aina pilkku.

> Minun piti viikonloppuna käydä ostoksilla(,) mutta lähdimmekin mökkeilemään.
> Tänään en ajattele lainkaan koulua(,) vaan menen tapaamaan ystäviäni.
> Vietän paljon aikaa serkkujeni kanssa, sillä he ovat minulle hyvin tärkeitä.

8. Pilkkua voi halutessaan käyttää, jos päälauseiden verbit ovat joko passiivissa tai 1. tai 2. persoonassa.

> Tärkeitä juhlapyhiä vietetään perheen kanssa(,) ja myös ystäviä tavataan mahdollisimman paljon.
> Nukuin viikonloppuaamuina pitkään(,) ja tunsin oloni levänneeksi.

1. Pilkkua ei käytetä, jos rinnasteisilla päälauseilla on yhteinen lauseenjäsen, joka kuuluu samassa muodossa kumpaankin lauseeseen. Yhteinen osa voi olla subjekti, predikaatti, aika, paikka, syy tai sivulause. Rinnastuksen tunnistaa rinnastuskonjunktiosta.

> Opiskelijat kyselivät eri vaihtoehdoista ja pohtivat omia valintojaan.
> Lukion jälkeinen opiskelijaelämä mietityttää nuoria ja nuoren muutto vanhempia.
> Keskustelimme tunnilla jatko-opinnoista ja opettaja kertoi omista opiskeluvuosistaan.
> Monien vaihtoehtojen takia jatko-opintojen valinta vie runsaasti aikaa ja opiskelija joutuu pohtimaan asiaa paljon.

2. Pilkkua ei käytetä kahden rinnasteisen sivulauseen välissä, jos niiden välissä on rinnastuskonjunktio. (esim. ja, tai).

> Aion juhlia viikonloppuna, jos koe sujuu hyvin ja (jos) saan hyvän arvosanan.
> Opiskelija haaveili, että ehtisi viikonloppuna juhlia ja saisi kaikki tehtävät valmiiksi.

3. Lauseenvastiketta ei yleensä eroteta pilkulla.

> Opiskelijat päättivät rentoutua yhdessä saavuttaakseen parhaan tuloksen.
> Katsottuamme elokuvan päätimme mennä suoraan nukkumaan.

4. Vertailussa käytettävää kuin-sanaa ei eroteta pilkulla. Jos kuin-sanaa seuraa lisäys, pilkkua voi käyttää. Virkkeen alussa oleva ennen kuin -lause erotetaan pilkulla.

> Toiset jaksavat juhlia pidempään kuin toiset.
> Kaikki saapuivat paikalle juhlavaatteissa(,) ikään kuin se olisi aina tapana.
> Ennen kuin vieraat tajusivatkaan, he olivat valvoneet aamuun asti.

 

1. Piste tulee toteavan virkkeen loppuun.

> Tänään on keskiviikko.
> Opettaja kysyi, onko tänään keskiviikko.

2. Pistettä käytetään lyhenteissä, jotka on muodostettu katkaisemalla sana lopusta.

> esim. (esimerkiksi)
> ym. (ynnä muuta)

3. Pistettä käytetään järjestysluvuissa, päivämäärissä ja kellonajoissa.

> Koulun 112. lukuvuosi alkaa 10.8. kello 9.30.

4. Kolmella pisteellä voi osoittaa lauseen kesken jäämistä tai miettimistaukoa. Tällainen ilmaisu on harvoin neutraali ja asiatyyliin sopiva.

> Jos hän on taas unohtanut sovitun tapaamisen…
> Hän oli kertonut jo useita selityksiä: bussi oli myöhässä, herätyskellon patterit olivat loppuneet, sähköt olivat katkenneet...
> Olin juuri soittamassa... En pääsekään tänään paikalle.

5. Suoran lainauksen loppuun ei tule pistettä, kun johtolause on lainauksen jälkeen.

> ”Aivan erinomainen ilta”, sanoi Patrik.

1. Kysymysmerkki tulee kysymyksen loppuun. Päälause määrää virkkeen lopetusmerkin. Kun päälause on kysyvä, virkkeeseen tulee kysymysmerkki. Kun päälause on toteava, käytetään pistettä.

> Mikä päivä tänään on?
> Tiedätkö, mikä päivä tänään on?
> Tiedän, mikä päivä tänään on.

2. Huutomerkki tulee huudahdusten, voimakkaiden käskyjen ja kieltojen loppuun.

> Vau, olet upea!
> Muista viedä roskat!
> Älä juokse noin lujaa!

3. Hyvin tunteikasta ihmettelyä osoitetaan joskus huutomerkin ja kysymysmerkin yhdistelmällä. Tämä tehokeino ei kuulu neutraaliin asiatyyliin.

> Oletko tulossa!?

4. Vaikka virke ei olisi kysymysmuotoinen, sen voi osoittaa kysymykseksi kysymysmerkillä.

> Mennään välitunnille?
> Ketsuppia?

1. Kaksoispistettä käytetään johtolauseen lopussa ennen suoraa lainausta.

> Terveydenhoitaja totesi: ”Muistakaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistanne.”

2. Kaksoispistettä käytetään ennen luetteloa, jos kaksoispistettä ennen on kokonainen lause ja luetteloon viittaava tarkentava sana (esim. seuraava).

> Riittävä uni vaikuttaa seuraaviin asioihin: fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, aivojen palautumiseen ja muistin kehittymiseen.
> Oppiminen koostuu kolmesta asiasta: harjoittelemisesta, kertaamisesta ja nukkumisesta.

3. Kaksoispistettä käytetään ennen esimerkkiä, perustelua, täsmennystä tai seurausta.

> Omasta hyvinvoinnistaan voi pitää myös kirjaa: ravinto- ja liikuntapäiväkirjat auttavat seuraamaan arkisia tottumuksia.
> Hyvinvointi jaetaan kahteen osaan: fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen.

4. Jos kaksoispistettä seuraa vain yksi sana tai virke, se aloitetaan pienellä alkukirjaimella. Jos kaksoispistettä seuraa useamman virkkeen kokonaisuus, se aloitetaan isolla alkukirjaimella.

> Oman hyvinvoinnin ylläpitämisessä on tärkeää muistaa seuraavat asiat: Syö järkevästi. Liiku tarpeeksi. Nuku riittävästi.

5. Kaksoispiste tulee numeroilmauksiin ja lyhenteisiin, jos niihin liittyy sijapääte.

> 17:ää, 120:stä, EU:n, YK:ssa

1. Ajatusviiva (–) on yhdysmerkkiä (-) pidempi viiva. Ajatusviivalla ilmaistaan rajakohtia, ääripäitä ja osapuolia.

> Lukiolaiset ovat 16–19-vuotiaita.
> Ensimmäinen jakso on 12.8.–29.9.
> Suomi–Ruotsi-jääkiekko-ottelu päättyi 4–2 Suomen voittoon.
> Katso suomi–englanti-sanakirjasta netistä!

2. Jos osapuolet eivät ole erisnimiä, niiden väliin sopii myös yhdysmerkki.

> äiti-lapsisuhde ~ äiti–lapsi-suhde ~ äidin ja lapsen välinen suhde

3. Ajatusviivalla voidaan erottaa irrallinen lisäys, täsmennys tai toinen näkökulma joko virkkeen keskellä tai lopussa.

> Opiskelijat laativat – jokainen itselleen – henkilökohtaisen opintosuunnitelman.
> Suunnitelman noudattaminen auttaa monia lukiolaisia etenemään opinnoissaan – eikä se hämmästytä yhtään.

4. Kahdella peräkkäisellä ajatusviivalla osoitetaan, että suorasta lainauksesta on jätetty osa pois.

> ”Lukio-opiskelijana laadit itsellesi lukion opetushenkilöstön tuella opiskelusuunnitelman opintojen etenemisen sekä jatko-opintoihin ja työelämään siirtymisen tueksi. – – Päivität henkilökohtaisen opiskelusuunnitelmasi säännöllisesti opintojen edetessä.” (opintopolku.fi. Luettu 30.11.2020.)

5. Ajatusviivaa käytetään vuorosanan alussa.

> – Kannattaako enää edes yrittää? Ville kysyi.
> – Carpe diem! huudahti opettaja.

1. Lainausmerkeillä osoitetaan suora lainaus eli sitaatti.

> ”Kannattaako enää edes yrittää?” Ville kysyi.
> ”Carpe diem!” huudahti opettaja.
> ”Tartu itse”, opiskelijat vastasivat.
> Opiskelijat vastasivat: ”Tartu itse.”

2. Lainausmerkeillä osoitetaan asennetta tai tyylillisesti poikkeavaa ilmausta. Tätä tapaa kuitenkin harvoin käytetään asiateksteissä.

> Olipas ”helppo” koe. (asenne)
> Hän on varsinainen ”asiantuntija”. (asenne)
> Kesällä ”ahmin” kirjoja. (poikkeava ilmaus)
> Kaikki tunsivat Marko ”Mörkö” Anttilan. (poikkeava ilmaus)

3. Lainausmerkkejä käytetään teoksen tai tekstin nimessä, jos se on tarpeen selvyyden vuoksi. Yleensä erillistä merkintää ei tarvita.

> ”Salo” on tutustumisen arvoinen. (teos)
> Salo on tutustumisen arvoinen. (kaupunki)
> Tuntematon sotilas on suomalaisille tuttu teos.

4. Lainausmerkkejä käytetään osoittamaan kielenainesta, kuten sanaa. Kielenaineksen voi osoittaa myös kursivoimalla.

> ”Jääkylmä” on metafora, jota käytetään runsaasti arkikielessä.
> Jääkylmä on metafora, jota käytetään runsaasti arkikielessä.

1. Kaarisulkeisiin voidaan merkitä esimerkkejä, tarkennuksia tai lisäyksiä. Yleensä virke on kuitenkin sujuvampi ilman sulkeita.

> Uudessa autossani on 2,6 litran moottori (vanhassa 1,4).
PAREMMIN: Uudessa autossani on 2,6 litran moottori, vanhassa taas oli 1,4 litran.

2. Kaarisulkeita käytetään lähdemerkinnöissä.

> (Särmä 2021, s. 54)
> Toimittaja Kimmo Siira ylistää Kaleva-lehden kolumnissaan (8.12.2020) hiihtämisen ihanuutta.

3. Hakasulkeilla osoitetaan suoraan lainaukseen lisätty oma selitys.

> ”Hän [Max Seeck] on yksi Suomen suosituimmista rikoskirjailijoista.”