Puhekielisyydet

1. PUHEEN JA KIRJOITUKSEN EROT

Suomen kielen pääsäännön mukaan sanat kirjoitetaan niin kuin äännetään. Joitakin poikkeuksia tästä yleisperiaatteesta kuitenkin on, ja useat tyypillisistä kirjoitusvirheistä johtuvat ääntöasun ja kirjoitusasun erilaisuudesta.

1. Loppukahdennukseksi kutsutaan sitä, kun seuraavan sanan tai yhdyssanan perusosan alkukonsonatti kahdentuu äännettäessä. Esimerkiksi kirjoitetaan täytekakku ja tule tänne, vaikka sanotaan täytekkakku ja tulet tänne. Puheessa erityisesti liitepartikkelit (-kin, -kaan, -kään, -pa, -pä, -ko, -kö) kahdentuvat. Kirjoittaessa ne vaativat tarkkuutta, sillä niitä ei kirjoiteta kahdella konsonantilla.

> minullekin (äännetään ”minullekkin”)
> jollekin (”jollekkin”)
> meillekään (”meillekkään”)
> tulepa (”tuleppa”)
> sinulleko (”sinullekko”)
> ei saakaan (”ei saakkaan”)
> selvästikin (”selvästikkin”)

2. Kun sanassa on n ja p peräkkäin, n ääntyy m:nä, mutta kirjoitetaan kuitenkin aina n-kirjaimena.

> niinpä (äännetään ”niimpä”)
> onpa (”ompa”)
> melkeinpä (”melkeimpä”)

3. Tekijännimissä johdin on -ja, ja -jä, vaikka puheessa j-kirjain jääkin usein ääntämättä.

> Kirjailijan kohahduttava teos oli pitkään kirjastoissa lukijoiden ehdoton suosikki. (EI: kirjailian, lukioiden)
> Palkinnon voi lunastaa vain voittoarvan haltija. (EI: haltia)

4. Sellaisten sanojen kuin viikoittain tai vinottain kirjoittaminen tuottaa joskus hankaluuksia, koska puheessa käytetään sekä i:llisiä että i:ttömiä muotoa. Pääsääntöisesti -ittain-loppuisia ovat määrää tai tapaa ilmaisevat sanat, -ttain-loppuisia puolestaan asentoa ilmaisevat sanat.

> alueittain, jaksoittain, vaiheittain, laseittain, tipoittain, pareittain ~ parittain, viikoittain, sivuittain (’sivu sivulta’)
> perättäin, sivuttain (’sivusuunnassa’), vinottain

Usein väärin kirjoitettuja sanoja

aion (EI: aijon)
elämäkerta (EI: elämänkerta)
ensimmäinen (EI: ensinmäinen)
enää (EI: enään)
erilainen (EI: erinlainen, erillainen)
kevyt, kevyen, kevyeen (EI: kevyyteen, kevyeeseen)
kierrätettävä (EI: kierätettävä)
kiinnostus (EI: kiinostus)
kuulemma (EI: kuulema)
kuulostaa (EI: kuullostaa)
lukija (EI: lukia)
metalli (EI: metali)
miellyttää (EI: mielyttää)
mieluummin (EI: mielummin)
nimenomaan (EI: nimeomaa)
piirustus (EI: piirrustus)
psyyke, psyyken, psyykeä (EI: psyykkeen, psyykettä)
päällikkö (EI: päälikkö)
sairaalloinen (EI: sairaaloinen)
samanlainen (EI: samallainen)
sekunti, sekunnin, sekuntia (EI: sekuntti, sekuntin)
siellä (EI: sielä)
suurenmoinen (EI: suuremmoinen)
sydämen, sydämellinen (EI: sydämmen, sydämmellinen)
tällainen, tällaista (EI: tälläinen, tälläistä)
täynnä (EI: täynä)
useimmiten (EI: useinmiten)
vielä (EI: viellä)
viini, viiniä, viinistä (juoma)
viini, viintä, viinestä (nuolikotelo)

2. TOISIAAN MUISTUTTAVAT SANAT

1. Joskus sanat muistuttavat toisiaan ulkoasultaan, merkitykseltään tai ääntämykseltään. Jos ei ole varma sanan todellisesta merkityksestä, kannattaa
ilmaus korvata jollakin itselle tutummalla.

> asu ≠ asuste
> henkinen ≠ hengellinen
> kiusaus ≠ kiusaaminen
> lähiaikoina ≠ viime aikoina (Lähiaikoina viittaa tulevaan, viime aikoina menneeseen.)
> merkitsevä ≠ merkittävä
> omatunto ≠ itsetunto
> pilaantua ≠ mennä pilalle
> rasismi ≠ rasisti
> tiedoton ≠ tietämätön
> väite ≠ väitös

2. Yleiskielessä kuin ilmaisee vertailua, kun aikaa, syytä tai ehtoa. Kuin-konjunktiota edeltää usein komparatiivimuoto tai esimerkiksi sana yhtä, sama, eri, toinen, melkein, ihan, sellainen, tällainen.

> Tänään on melkein yhtä lämmintä kuin eilen.
> Toimintaohje on sama kuin viime vuonna.
> Ohjelma käynnistyy, kun kirjoittaa salasanan.
> Etsimme teidät, kun olemme päässeet sisälle.

3. Sanoilla vain ja vaan on molemmilla oma vakiintunut käyttötarkoituksensa. Vaan on rinnastuskonjunktio, joka ilmaisee rajoitusta ja liittää yhteen kaksi lausetta tai lauseenosaa. Vain on adverbi, joka ilmaisee rajoitusta tai vahvistaa tai lieventää sanottavaa.

> Auton alle jäänyt kissa ei menehtynyt vaan on hengissä ja voi hyvin. (lause)
> En palauta tehtävää tänään vaan huomenna. (lauseenosa)
> Mahdollisuus tarjoutuu vain kerran. (rajoitus)
> Älä vain luule – –. (vahvistus)
> Ajattelin poiketa ihan muuten vain. (lievennys)

4. Puhekielessä mitä-sanaa käytetään usein kuin-sanan sijaan. Tällainen käyttö ei ole yleiskielen mukaista, vaan yleiskielessä kuin-sana on aina vertailukonjunktio.

> Päivä on jo selvästi pitempi kuin joulukuussa. (EI: pitempi mitä)
> Ongelma on suurempi kuin luultiin. (EI: suurempi mitä)

Fok_It-sarjakuva, jossa puhutaan työetiikasta ja työetikasta.

Joonas Rinta-Kanto, Fok_It. 2019.

Samankaltaiset sanat saattavat mennä joskus sekaisin puheessa ja kirjoituksessa.

4. ADJEKTIIVIEN JA ADVERBIEN VERTAILUMUODOT

1. Adjektiivin komparatiivissa viimeinen vokaali muuttuu e:ksi ennen komparatiivin tunnusta, kun adjektiivi on kaksitavuinen -a-/-ä-loppuinen. Kolmi- ja useampitavuisissa adjektiiveissa -a/-ä säilyy.

> ehjä: ehjempi, laiha: laihempi, tiukka: tiukempi
> matala: matalampi, terävä: terävämpi, tiheä: tiheämpi

2. Adjektiivien komparatiivi- ja superlatiivimuotojen tunnus on m. Myös adverbien vertailumuotojen tunnus on m.

> kaunis: kauniimpi: kauniimpana
> vanha: vanhempi: vanhimpien
> usein: useammin: useimmin

3. Superlatiivin kanssa ilmaus mitä tarkoittaa ominaisuuden hyvin suurta määrää.

> Sää oli mitä kaunein. (= erittäin kaunis)
> Opiskelijat kirjoittivat mitä hienoimpia tekstejä. (= erittäin hienoja)
> Toimitus pitää tehdä mitä pikimmin. (= erittäin pikaisesti)

4. Komparatiivia käytettäessä vertailun kohteen tulee käydä ilmi. Komparatiivi ei ilmaise melko suurta määrää, vaan se toimii aina vertailuasteena.

> Tämä tuntuu olevan tulisempi chili.
PAREMMIN: Tämä tuntuu olevan melko tulinen chili. ~ Tämä tuntuu olevan tulisempi chili kuin edellinen.
> Suuremmat ongelmat onnistuttiin välttämään.
PAREMMIN: Suuret ~ suurimmat ongelmat onnistuttiin välttämään.

5. Superlatiivien muodostamisessa kannattaa olla tarkkana, sillä jotkin muodot voivat aiheuttaa hankaluuksia. Joskus oikeita muotoja on kaksi.

> kilteimpää (ei: kiltimpää)
> altteimpia (ei: alttiimpia)
> intiimimmät (ei: intiimeimmät)
> kivin ~ kivoin (kumpikin käy)
> solakin ~ solakoin (kumpikin käy)

6. Kaksinkertainen vertailuasteen käyttö ei kuulu asiatekstiin.

> Potentiaali on suomen vähiten käytetyin modus.
PAREMMIN: Potentiaali on suomen vähiten käytetty modus.
> Toyota oli jälleen eniten myydyin automerkki maailmassa.
PAREMMIN: Toyota oli jälleen myydyin automerkki maailmassa. ~ Toyotaa myytiin jälleen eniten maailmassa.