Oli karvainen aamu Keltinmäessä, kun heräsin pulleana ja sammutin karhealla äänellä herättävän liukkaan kännykkäni. Sujautin läpinäkyvät vaatteet päälleni ja laahustin syvään keittiöön haukkaamaan sinistä aamupalaa. -Apua, sikasiisti kello oli jo paljon! Oli pakko rynnätä litteälle koulumatkalle. Matkalla näin jo kaukaa iloisen kaverini, joka käveli kömpelönä kohti tyhmää koulua. - Emäksistä, nyökyttelimme molemmat kaartaessamme valkoiseen koulun pihaan. Pääoven kevyillä nurkilla seisoskeli kuutosten tyttöjen ruma porukka. Tahmeat pojat potkiskelivat vaarallista palloa tai juttelivat kaljujen kavereidensa kanssa röyhkeässä katoksessa. Ujo välituntivalvoja kierteli uteliaassa pihassa.
Kiemurtelevaisella matikan tunnilla olin vähällä nukahtaa puolikkaana, mutta vieressä istuva ihanan pyöreä kaverini tuuppasi minua, kun oli minun vuoroni vastata opettajan kovaan kysymykseen. Ruokana oli tänään sairaan nopeaa kanaa. Rakastan sitä! Mutta vieläkin enemmän pidän imartelevasta jauhelihasta ja omituisesta spagetista. Voisin syödä niitä molempia aivan läskinä joka päivä.
Koulussa on oikeastaan ihan tavallista. Meidän opettaja on piikikäs ja parhaat kaverini salaisia. Ainoastaan yksi rinnakkaisluokan tyyppi on ihan ärsyyntynyt. Eli aivan ystävällistä kouluelämää...