Ihmeelliset sienet

Snickers sanoi hätääntyneenä danille:
-Hei nyt äkkiä karkuun ja pois täältä!
Dani vastasi:
-Joo mennään vaan heti!
Ja näin huonosti alkoi heppojen päivä. He juoksivat pois tallilta ulos tielle.
Dani kuiskasi Snickersille:
-Juostaan tuonne metsään, jos meitä ei löydettäisi sieltä.
Snickers vastasi nopeasti danille ja sanoi:
-Voitaisiinko yöpyä metsässä?
-Voidaan, huokaisi Dani.
Hevoset menivät metsään ja he yrittivät löytää paikkaa yöpyä. 
_Tuolla voitaisiin yöpyä, Dani sanoi.
_Emmehän me olla kävelleet pitkään? Snickers ihmetteli.
_No kävellään vielä, Snickers huokaisi.
Siiten he huomasivat sinisiä täpliä kauempana. He kävelivät lähemmäs ja huomasivat että ne loistivat.
Dani huusi: 
-NE OVAT SIENIÄ!
_Niin ovatkin, Snickers huudahti. 
He menivät lähemmäs ja katselivat niitä. Ne olivat sinisiä loistavia sieniä_ joissa on oransseja täpliä. 
_En tiedä miksi haluaisin maistaa niitä, Dani sanoi.
_EI, ÄLÄ! Snickers huusi.
Ennen kun kerkesi kissaa sanoa_ hän oli jo maistanut sitä. Snickers oli jo juossut pois ja hän huomasi, että metsässä kiiltää joku sininen. Ei kestänyt pitkään kunnes snickers huomasi_ että se on Dani.
Hän huudahti vain:
-Voi ei! Mitä teet!
Dani juoksi vain lähemmäs ja lähemmäs_ kunnes törmäsi Snickersiin.
Hän katsoi alas ja huomasi että, Dani ei enää kiillä sinisenä. 
_Mitä tapahtui? Dani kysyi ihmeissään. 
_Etkö muista, söit niitä sieniä, Snickers selitti.
_Ookoo, Dani hymähti.
Eipä siinä keretty kun vähän aikaa olla niin molemmat hepat olivat jo nukkumassa. 
_Voitko lopettaa kuorsaamisen, Snickers supitti.
Dani heräsi ja pelästyi:
-Ei minua saa pelotella. Näin jotain unta niistä sienistä.
Snickers mietti vaan hiljaa ja jatkoi uniaan.
Hän mietti vaan:
-Miten Dani voi nähdä unia niistä sienistä?
Aamulla he heräsivät virkeinä ja he jatkoivat matkaa syvemmälle metsään. He jatkoivat ja jatkoivat matkaa pidemmälle ja pidemmälle. He näkivät tallin metsän toisella puolella.
Dani huusi: 
-Talli, talli! Mennään äkkiä!
Snickers jatkoi matkaa juosten danin kanssa ja kun he pääsivät tallille, heidän omistaja vaik kysyi,
-Missä olitte?
Dani hirnahti iloisesti:
-Se on pitkä tarina ja me ei nyt jakseta sanoa sitä.
Ja vinkkasi Snickersille silmäänsä.
Sitten heidän omistaja laski heidät laitumelle ja huusi:
-Ettehän karkaa enää!
-Eihän me karata, Snickers vastasi.

LOPPU! :) : D

Kirjoitat selkeästi ja tarinassasi on hyvä juoni! Korjaa alleviivatuista kohdista virheet.

Arvosana 9+ / Tuula-ope