Suomen sanoista suurin osa on lainasanoja, vaikka kaikista ei alkuperää välttämättä enää tunnista (esimerkiksi koulu tai äiti).

Vierassanat jaetaan kolmeen ryhmään:

1) Yleislainat - sopeutuneet suomen kieleen äänteeltään ja muodoltaan (suklaa, syksy)

2) Erikoislainat - osittain mukautuneet (baari, jogurtti)

3) Sitaattilainat - alkuperäisessä muododdaan (cappuccino, jazz)



Erikoislainojen oikeinkirjoituksesta on sovittu erikseen, ja se kannattaa tarkistaa sanakirjasta, jos on epävarma.

Perusohjeet on kuitenkin hyvä hallita:


1. Kirjain vastaa äännettä ja äänne kirjainta.

Baltia [baltia] lausutaan yhdellä t:llä
kantarelli [kantarelli] lausutaan yhdellä t:llä
imperfekti [imperfekti] lausutaan yhdellä p:llä


2. Ensimmäisessä tavussa on yleensä pitkä vokaali

traaginen, graafinen, liila, koominen

OPETTELE POIKKEUKSET ULKOA (virus, laser, bonus, media)


3. Toiseksi viimeisen tavun vokaali on yleensä pitkä.

kritiikki, banaali, kemikaali, naiivi, romaani, analyysi, intiimi

POIKKEUKSIA ON (kaneli, barrikadi, robotti)


4. Vokaali on lyhyt vieraskielisen konsonantin edessä.

kronologia, psykologinen, ameba, invalidi, dialogi


5. Vokaali on lyhyt, jos sanan lopussa on -oli, -omi, -oni, -ori, -ovi

symboli, hortonomi, makaroni, oratorio, alkovi


6. Konsonantit K, P, T ovat yleensä lyhyitä sanan sisällä

imperfekti, kantarelli, kampanja, kaakao


7. Kahdella konsonantilla kirjoitetaan -eri, -eli ja -ori -loppuiset sanat

skootteri, kuraattori, operaattori


8. Päätteen -ia edellä vokaali on lyhyt

Skanadinavia, akasia, hysteria