Tutuissa tilanteissa vuorovaikutustaitoni ovat hyvät, olen puhelias enkä jännitä. Uusissa tilanteissa jännitys vie välillä voiton ja voin olla hyvinkin hiljainen ja epävarma itsestäni. Vuorovaikutustyylini riippuu paljon myös ihmisistä joiden kanssa olen vuorovaikutuksessa. Erityisen sosiaalisten ja voimakaseleisten henkilöiden kanssa jään helposti itse sivustaseuraajaksi enkä välttämättä osaa vaatia puheenvuoroa. Hiljaisempien ihmisten kanssa koen taas olevani puheliaampi ja toimivani keskustelun vetäjänä. 

Minun on helppo ilmaista tunteitani enkä pelkää esimerkiksi itkeä tai nauraa muiden seurassa. Tunteet ja niiden näyttäminen ovat mielestäni iso osa vuorovaikutusta, sillä ne voivat kuvata ihmisten todellisia ajatuksia sanojakin paremmin. Oman avoimuuteni vuoksi koen ymmärtäväni myös muiden tunteet hyvin. Olen empaattinen ja usein yhdynkin muiden tunnetiloihin helposti. Hankalia vuorovaikutustilanteita minulle on konfliktit ja riitatilanteet. Usein riitatilanteissa sulkeudun ja minun on vaikea ilmaista itseäni. Erityisesti opettajan ammatia ajatellen minun pitää harjoitella riitatilanteissa avautumista sekä erityisesti niiden selvittelyä, sillä koulumaailmassa erilaisiin konflikteihin ajautuu jatkuvasti. 

Olen mielestäni hyvä kuuntelija ja usein haluankin olla muiden avuksi kuuntelemalla heidän juttujaan tai ongelmiaan. Välillä kuitenkin huomaan, että asetun automaattisesti kuuntelijan rooliin eivätkä omat mielipiteeni tule kuulluksi. Koska yhdyn toisten tunnetiloihin helposti, jään usein miettimään ja märehtimään toisten ongelmiin itsekin ja niistä tulee taakkaa itsellenikin. Ymmärrän, että opettajana minun täytyy oppia myös päästämään irti oppilaiden ongelmista, sillä kulutan itseni puhki yrittäessäni ratkoa niitä. Koen empatiani kuitenkin vahvuudeksi, sillä opettajan olen varmasti ymmärtäväinen. 

Tiimin jäsenenä koen olevani melko hyvä. Annan muille tilaa kertoa omia ideoitaan ja arvostan niitä. Monissa tiimityöskentelytilanteissa koen kuitenkin jääväni muiden jalkoihin, sillä en kehtaa puskea omia ideoitani esille vaan tyydyn muiden ehdotuksiin. Minun täytyisi ehdottomasti harjoitella tietynlaista itsekkyyttä, jotta myös minut kuultaisiin. Opettaja nähdään myös tietynlaisena ryhmän johtajana ja mietinkin usein onko minusta ottamaan tällaista asemaa. Minun täytyy oppia uskomaan itseeni ja omaan auktoriteettiini, jotta oppilaatkin voivat nähdä minut selkeänä ja johdonmukaisena ohjaajajana. 

Minut on kasvatettu hyväksymään kaikki sellaisena kuin he ovat ja olenkin siitä erittäin kiitollinen vanhemmilleni. Osaan siis kohdata uudet ihmiset ilman suurempia ennakkoluuloja tai odotuksia ja siitä on varmasti paljon hyötyä opettajana. Vaikka pyrin olemaan mahdollisimman suvaitsevainen ja avoin kaikkia kohtaan, huomaan välillä sortuvani tiettyihin oletuksiin, jotka ovat juurtuneet yhteiskunnassamme ihmisten mieliin. Esimerkiksi sukupuoleen liittyvät oletukset kuuluvat välillä puheessani ja ajatuksissani tajuamattani. On kuitenkin hyvä, että tällaiset ajatukset huomaa itsessään, jotta niiden kanssa voi kehittyä. Omana kouluaikanani moninaisuudesta ei käyty keskustelua koulussa ja tyttö-poika-järjestys oli täysin normaali käytäntö, jota kukaan ei kyseenalaistanut. Onneksi nykyään tilanne ei ole enää sama vaan koulusta pyritään tekemään paikka, jossa jokainen voisi olla oma itsensä avoimesti. Se vaatii kuitenkin sitä, että opettajat kouluttautuvat ja avartavat omaa näkemystään moninaisuudesta, sillä he ovat avainasemassa luomassa avointa ilmapiiriä. 

Uskon, että tulevaisuudessa moninaisuutta ja valtavirrasta poikkeavuutta esiintyy yhä enemmän kouluissa. Niistä puhuminen on yleistynyt, mikä antaa yhä useammalle lapselle ja nuorelle rohkeutta olla oma itsensä julkisesti. Opettajana on tärkeää käydä luokan kanssa avointa keskustelua moninaisuudesta ja opettaa suvaitsevaisuuteen. Oppilaiden erilaisuuden sijaan opettajan on tärkeä auttaa lapsia ymmärtämään myös heidän samanlaisuuttaan kulttuurista, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tms. riippumatta. Jokainen meistä on kuitenkin pohjimmiltaan samanlainen ihminen, eikä mikään eriävä ominaisuus saa toimia leimana ihmisen koko olemuksesta. 

Moninaisuuden kritisointi ja kulttuurisesti tai ulkonäöltä perinteisestä suomalaisesta erottuvan henkilön syrjiminen johtuvat usein tietämättömyydestä tai pelosta ennemmin kuin varsinaisesta vihasta henkilöä kohtaan. Uudet asiat voivat olla pelottavia ja tiedonpuutteen vuoksi ihmiset pystyttävät helposti suojamuureja suojautuakseen uudelta. Puhuimme jokin aika sitten luokkamme kanssa kulttuurisesta moninaisuudesta kouluissa ja muutama kertoi, että heidän kouluissaan oli käytäntönä se, että halutessaan eri kulttuureista tulevat oppilaat saivat kertoa kulttuuristaan muulle luokalle tai koululle. Uskon, että tällainen käytäntö voisi toimia poistamaan tietämättömyyttä ja siitä seuraavaa kiusaamista tai syrjintää. Kun tietää toisten ihmisten lähtökohdat, on usein helpompi ymmärtää heidän käyttäytymistään.