Itsetunto kertoo siitä, tunteeko itsensä ja arvostaaako itseään. Itsetunnolla tarkoitetaan ihmisen myönteistä tai kielteistä kokonaiskuvaa - hänen omanarvontuntoaan. Terve itsetunto on kokemus, että on hyvä. Itsetunto vaikuttaa mielenterveyteen, hyvinvointiin ja vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Se on:
- itsensä arvostamista
- oman elämän näkemistä arvokkaan ja ainutlaatuisena
- kykyä arvostaa muita ihmisiä
- itsenäisyyttä oman elämänsä ratkaisuissa
- riippumattomuutta muiden mielipiteistä
- epäonnistumisten ja pettymysten sietämistä

Itsetunnon sävy on suhteellisen pysyvä. Minäkäsitys vastaa kysymykseen millainen minä koen olevani, ja vastaavasti itsetunto vastaa kysymykseen, miten suhtauden itseeni ja miten arvostan itseäni. Minäkäsitys ja itsetunto kehittyvät eri elämäntilanteissa saadusta palautteesta ja kokemuksista sekä omista pohdinnoista. Tutkimusten mukaan erityisesti nuorilla koulumenestys ja ulkonäkö vaikuttavat vahvasti itsetuntoon. Itsetunnon kehittymiseen vaikuttavat tunteet ja kokemukset kuulumisesta kaveri- ja ystäväpiiriin, luokkaan, kouluuun ja perheeseen. Vanhempien huomiolla ja mielenkiinnon osoittamisella on ratkaiseva merkitys lapsen ja nuoren itsetunnon kehittymisessä. TUnne, että on merkittävä ja huomionarvoinen itselle tärkeille ihmisille, on keskeistä positiivisen itsetunnon kehittymiselle. Lapsi ja nuori kohtaa jatkuvasti palautetilanteita, joissa testataan turvallisuudentunnetta, rajoja ja sitä, uskaltaako tai oppiiko hän haastamaan itsensä. Nämä vaikuttavat nuoren kokemukseen itsestään ja hänen itsetuntoonsa.

Itsetunnon kehittymiseen vaikuttavat:
1. että tulemme toisten ihmisten huomioimiksi
2. että toiset välittävät henkilökohtaisesti hyvinvoinnistamme
3. että koemme toisten ihmisten tarvitsevan meitä