Herännäisyys

Herännäisyys eli körttiläisyys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen herätysliike. Se puolustaa arkaa ja ikävöivää uskoa, jossa Kristuksen ja ihmisen väliin ei aseteta mitään. Armo kuuluu kaikille.

Herännäisyydessä korostuvat kristillinen elämä ja keskusteleva ilmapiiri. Siionin virsien veisaaminen yhdessä on körttiläisen hartaudenharjoituksen ydin. Näitä usein rukouksen muotoon kirjoitettuja virsiä keräännytään veisaamaan seuroihin. Seuroissa vuorottelevat veisuu ja lyhyet puheet, jotka nousevat Sanasta ja puhujan elämänkokemuksesta. Puheen voi pitää kuka tahansa.

Herännäisyyden korostukset

Herännäisyydessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Usko ja elämä ovat Jumalan kädessä. Hän antaa ajallaan, mitä kaipaava ihminen tarvitsee. Tällainen odottava ja ikävöivä usko merkitsee Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) opetuksen mukaan luottamista Jumalan aikatauluun. Ihmisen tulisi pyrkiä luottamaan Jumalan armoon, ei omiin voimiin.

Parannuksen tekeminen on lähimmäisen hädän kyselemistä, pyrkimystä oikeudenmukaisemman ja armollisemman maailman rakentamiseen. Parannuksessa "onnistuminen" ei ole pelastuksen ehto tai merkki, sillä kukaan meistä ei täytä onnistuneen mittaa. Tämän vuoksi ajatus kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta korostuu herännäisyydessä.

Herännäisyyteen ei kuulu näkyvä oman uskon korostaminen. Silti 1800-luvulta aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti monet heränneet pukeutuivat toisin kuin muut, körttipukuun.

"Körttien" ylle ottaminen oli merkki mielenmuutoksesta, heräämisestä, pyrkimyksestä koreilun ja synnin välttämiseen. Puhuttiin "tummasta kansasta".



Lähde: https://www.h-y.fi/herannaisyys.html.