Henkilökohtaisen uskon korostus

Suomessa syntyi 1700- ja1800-luvulla useita herätysliikkeitä. Herätysliikkeet syntyivät pääsääntöisesti yksityisen ihmisen voimakkaasta uskonkokemuksesta. Kyseessä oli usein ihan tavallinen maalikko eli suomalainen tavallinen mies tai nainen. Herätysliike syntyi, kun johtajan ympärille tuli samoin kokevia ja ajattelevia ihmisiä.

Nimi herätysliike viittaa niiden ajatukseen tavallisen kirkon maallistumisesta ja kaavoihin kangistuneena ja niiden halusta herättää ihmiset henkilökohtaiseen uskoon. Herätysliikkeet toimivat evankelisluterilaisen kirkon alaisuudessa ja jokaisella herätysliikkeellä on oma opillinen korostuksensa. Herätysliikkeet korostavat kristillisyyden näkymistä ihmisen jokapäiväsessä elämässä ja pitävät tärkeänä herätysliikkeeseen kuulumista. 

Herätysliikkeet ovat evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien sisällä toimivia, organisoituja kansanliikkeitä. Herätysliikkeet ovat syntyneet protesti- ja uudistusliikkeinä, jotka yleensä ovat korostaneet selkeän yksinkertaista ja voimakasta uskonnollisuutta.

Perinteisesti herätysliikkeiksi lasketaan rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus, jotka ovat syntyneet 1700-1800-luvuilla, sekä sotien jälkeen syntynyt ns. viides herätysliike tai viidesläisyys. Monessa maassa herätysliikkeet ovat organisoituneet omiksi kirkkokunnikseen, mutta Suomessa ne toimivat osana evankelis-luterilaista kirkkoa.

Herätysliikkeillä on omat kesäjuhlansa, lehtensä ja virsikirjan ohella käytettävät laulukirjansa. Useimmilla lähetysjärjestöillä on yhteyksiä herätysliikkeisiin. Usein herätysliikkeiden toiminnasta on suuri vastuu aktiivisilla kristityillä, jotka eivät ole pappeja.

Lähde: evl.fi. Luettu 17.08.2020.