Iso merirosvo laiva seilasi merellä. Linda katsoi sitä ihmeissään ison kiven päällä. Hän mietti kukakohan mahtaisi olla tuon laivan kapteeni.

-Ärrr, Mastot ylös ja köydet kiinni! Kapteeni Punatukka huutaa.
Mastossa istui mies jolla oli kaukoputki. Hän huutaa:
- Maata näkyvissä kapu!
Merirosvo heittää kaukoputken kapulle.

Kapteeni nappaa kaukoputken ja katsoo saarta.
-miehet tuolla ei ole paljoa ryöstettävää mutta, mennään varmistamaan! Punatukka huutaa.

Kun laiva on tarpeeksi lähellä merirosvot soutavat rantaan soutuveneillä saarelle.
Linda säikähtää ja lähtee juoksemaan kotiin päin merirosvot huomaavat kyllä Lindan mutta, eivät välitä hänestä.

Merirosvot lähtivät etsimään aarretta mutta, eivät huommanneet, että heitä seurasi joku.

Kun merirosvot olivat kävelleet hetken aikaa Punatukka huomaa että, joku seurasi heitä.
Punatukka pysähtyy ja huomaa että, pieni tyttö vilahti puskan taakse.
-Kakakapu tutuolla memeni joku! perämies Paavo Ärräkurri huutaa.

Linda seuraa merirosvoja hiljaa häntä jännittää hiukan.
Hän ajatteli, että merirosvot olivat siepanneet hänen äitinsä, kun Lindea oli ollut kolme vuotta.
Lindealla oli jonkinlainen muistikuva hänen äidistään.
Hänen äidin nimi oli Serafiina ja hänellä oli vihreät silmät ja punainen tukka.
-Seis merirosvot! Lindea huutaa ääni tärisevänä merirosvoille.
-Kuka siellä?! Kapteeni Punatukka huutaa.
-Linda, hän astuu esiin ja näkee ensisilmäyksellä mitä oli tapahtunut.
Merirosvo Punatukka huomaa myös mitä oli käynyt.
Kapteeni Punatukalla oli punainen tukka ja vihreät silmät.
Kapteeni Punatukka näki että Lindea oli hänen lapsensa.
Lindea taas näki että Punatukka oli hänen äitinsä.
He juoksivat kädet valmiina kunnon halaamiseen.

Lindea oli niin onnellinen, että olisi voinut itkeä ja samoin myös Serefiina.
Merirosvot alkoivat hurraamaan ja hyppimään.
Lindean äidin paluusta pidettiin kolmen viikon juhlat.
Kaikki olivat onnelisia ja varsinkin Linnea ja Serafiina.