Opettajan yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen herätti mielessäni paljon pohdintaa harjoittelun aikana. Tarkastellessani esimerkiksi opettajan roolia luokan yhteisöllisyyden rakentajana mieleeni tulee ohjaajani kanssa käydyistä keskusteluista, havainnoistani ja omasta opetuksestani erilaisia tapoja, joilla opettaja voi edistää ryhmän hyvinvointia ja yhteishenkeä. yhteishenkeä.

Ensinnäkin opin, että, opettaja voi luoda arjen hyvinvointia tukevia hetkiä ja aktiviteetteja luokassa. Tällaiset hetket voivat olla esimerkiksi rentoutumishetkiä, jolloin oppilaat voivat jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan turvallisessa ympäristössä tai yhteisiä pelejä tai leikkejä. Luokassa voi myös keskittyä yhteisten arvojen edistämiseen käyttäytymiseen liittyvän ohjauksen yhteydessä. Harjoitteluluokkani ovessa oli teipattuna arvot "Turva" ja "Arvostus", joihin ohjaaja kertoi painottavansa keskustelua puuttuessaan käyttäytymiseen sääntölistausten sijaan. Pohdin, että näiden arvojen esilletuominen ja niiden käytännön soveltaminen koulun arjessa. voi auttaa oppilaita ymmärtämään, miten ne voivat ohjata heidän toimintaansa myös luokan ulkopuolella.

Toiseksi, opettajan yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen näkyy myös työyhteisössä. Pohdimme paljon ohjaajani kanssa, kuinka joustavuus, kehittämishalu ja yhteistyö ovat tärkeitä tekijöitä opettajan työssä. Mietin, että opettajan tulisi olla valmis jakamaan ideoitaan ja yhteistyöhön muiden opettajien kanssa, jotta opetus voisi kehittyä entistä paremmaksi etenkin nykyään, kun työ on paljon muutakin kuin vain opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Työyhteisön tuki ja sparraus voivat auttaa opettajaa kasvamaan ammatillisesti ja löytämään uusia tapoja edistää oppilaiden oppimista ja hyvinvointia.

Kun tarkastellaan opettajan roolia yhteiskunnallisena vaikuttajana, nousee esiin ajatus siitä, että opettaja voi omalla toiminnallaan ilmentää sellaista koulu- ja luokkayhteisöä, joka ohjaa toimintaa kohti hyvän elämän arvoja.
Opettajan rooli kasvatuksessa edellyttääkin syvää ja perusteltua näkemystä hyvästä ihmisestä ja yhteiskunnasta sekä vahvaa sisäistä näkemystä oman elämän päämääristä ja hyvän elämän rakentumisen tekijöistä. Tähän pääsemiseksi tulee olla tietoinen kasvua haittaavasta ja edistävästä arvotiedosta (Lapinoja 2006). Pohdin, että opettajan tulisi myös miettiä ovatko hänen puheessa julkituomansa arvot linjassa toimintaa ohjaavien arvojen kanssa (Moilanen, 2005). Opettajan tehtävänä onkin välittää oppilaille arvoja, jotka auttavat heitä toimimaan vastuullisesti ja eettisesti. Opettaja voi tarjota oppilaille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa luokan päätöksiin ja toimintaan, mikä edistää oppilaiden osallisuuden tunnetta ja kehittää heidän yhteiskunnallista osaamistaan.

Viime aikoina Yle uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan tulevien opettajien päämäärät työlleen ovat itsekeskeisiä (Ketonen 4.5.2023). Harjoittelun lukupiiritapaamisessä sekä ohjauskeskusteluissa puhuimme paljon opettajan työhön kohdistuvista vaatimuksista, kuten yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja arvojen edistämisestä. Opettajan rooli nähdään usein altruistisena, sillä opettaja pyrkii työssään vaikuttamaan oppilaiden elämään positiivisella tavalla ja edistämään yhteiskunnan hyvinvointia. Kuitenkin on myös tärkeää huomata, että opettaja on myös ammattilainen, joka tekee työtään itsensä toteuttamiseksi ja palkan saamiseksi, eikä tässä pitäisi mielestäni olla mitään väärää. Ymmärrän, että tutkimuksen tavoitteena oli ehkä nostaa keskusteluun opettajan työn arvot sekä ehkä yhteiskunnan suorituskeskeisyydestä niille aiheutuva uhka. Kasvatuksen ei tulisi olla mitä vain, eikä opettajan tulisi ajaa henkilökohtaisai etuja tai arvojaan, sillä opettajalla on valtaa suhteessa oppilaaseen (Lapinoja, 2006). Opettajan työ on kuitenkin monipuolista ja vaativaa, ja mielestäni on tärkeää löytää tasapaino oman intohimon, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja ammatillisen kasvun välillä. Opettajan tulisi työaikanaan omistautua oppilaidensa opettamiselle ja auttamiselle, samalla kun kehittää omaa osaamistaan ja ammatillista identiteettiään. Koen silti, että jos opettaja toteuttaa työssään opetussuunnitelmaa ja perustaa toimintansa hyvään elämään pyrkiviin arvoihin (Lapinoja, 2006), tulee hän jo tehneeksi paljon yhteiskunnan ja oppilaiden kasvun tukemiseen. Tämän tulisi olla enemmän kuin tarpeeksi. Palkka, lomat ja itsensä toteuttaminen työssään ovat myös ennenkaikkea työhyvinvoinnille tärkeitä asioita. 

Tiivistys loppuun pohtimistani aiheista: Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen ovat olennaisia tekijöitä opettajan työssä. Ne mahdollistavat opettajan toimimisen ryhmän hyvinvoinnin rakentajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Opettaja voi luoda luokkaan yhteisöllisyyttä ja edistää oppilaiden osallisuutta, samalla kun toimii esimerkkinä hyvän elämän arvojen toteuttamisessa. Opettajan työyhteisössä joustavuus, kehittämishalu ja yhteistyökyky ovat avainasemassa ammatillisen kasvun ja oppimisen kannalta. Opettaja joutuu työssään tasapainoilemaan altruismin ja oman hyvinvointinsa välillä. Opettajan työ joutuu yhteiskunnassa usein ulkopuolisten vaatimuksien ja kritisoinnin kohteeksi. Kaiken kaikkiaan opettajan yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen ovat tärkeitä työkaluja, joiden avulla opettaja voi rakentaa positiivista oppimisympäristöä ja vaikuttaa oppilaidensa elämään. Tasapaino omien intohimojen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja ammatillisen kasvun välillä auttaa opettajaa menestymään työssään ja jatkuvasti kehittymään. Opettajan rooli on arvokas ja merkityksellinen, ja sen kautta opettaja voi vaikuttaa oppilaiden tulevaisuuteen ja yhteiskuntaan laajemminkin.