Ja mehän halutaan!

Ja mentiinkin tiistaina yhden pienryhmän kanssa. Retken alussa päästiin ensin vähän väistelemään koiran kakkoja, jotka ovat lumen alta ilmestyneet.
Viime syksynä ehdittiin jo ihmettelemään polun reunassa solisevaa ojaa ja tälläkin retkellä päästiin katselemaan siellä virtaavaa vettä, johon oli hauska heittää oksia veden vietäväksi.

Metsän keskeltä löydettiin aivan mahtava leikkipaikka täynnä korkeita kiviä ja kivien väliin isoista katkenneista puista tehtyjä siltoja, joita pitkin päästiin liikkumaan kiveltä toiselle. Kiviltä oli myös hauska laskea pyllymäkeä alas kun sammaleet olivat vielä sen verran kosteita että liukui hyvin. Metsä on mitä mahtavin luonnon luoma temppurata, jossa lasten mielikuvitus saa siivet ja siinä sivussa kehittyvät karkeamotoriset taidot ja kehon hallinta. Metsässä riittää myös havainnoitavaa: mitä ääniä siellä kuuluu? Montako eri lintua laulaa samaan aikaan? Miltä siellä tuoksuu? Miksi kivi tuntuu kovalta, mutta sammal pehmeältä? 

Metsäretken kruunaa mitkäs muutkaan kuin eväät. Jostain syystä metsässä kaikki maistuu aina vähän paremmalta.

Retken aikana löydettiin metsästä myös valitettavasti paljon sinne kuulumattomia asioita. Onneksi meillä oli omia roskia varten pussi, johon sitten lasten kanssa yhdessä kerättiin myös toisten sinne unohtamia roskia. Lapset olivat tässä touhussa todella tarkkoja ja myös tietoisia itse siitä, ettei luontoon saa heittää sinne kuulumattomia asioita vaan ne viedään roskikseen. 
Paluumatkalla retken taisi kruunata ohi ajanut poliisiauto, jolle iloisesti vilkutimme. Tästä varmasti ilostuneena poliisiauto vilkautti meille muutaman kerran hälytysvaloja, ja se jos mikä ilostutti myös lapsia. Ennen päiväkodille paluuta pistäydyimme lasten toiveesta vielä muumipuistossa, jossa koko porukka mahtui sulassa sovussa hämähäkkikeinuun.

Tällä viikolla ollaan ehditty myös jumppailemaan, askartelemaan, maalailemaan, laulelemaan Severi-siilistä ja uudistamaan leikkiympäristöjä. Otettiin esimerkiksi taikahiekkaan leikkiä rikastuttamaan autoja ja työkoneita muottien ja lapioiden kaveriksi.




Viikon värinä toimi tällä kertaa sininen ja edellisviikkojen tapaan lapset löysivät esineitä hyllyyn tuotavaksi. Sinisiä asioita ei tainnutkaan tulla vastaan ihan niin paljon kuin viime viikon punaista. Toisaalta lapset toivat esineitä ja hakivat niitä päivittäin takaisin, kun esimerkiksi sininen poni olikin tärkeä saada leikkiin mukaan. Saa nähdä, miten löydetään ensi viikon väriä.


Tällä viikolla pidettiin myös ensimmäinen lasten palaveri, jossa käsiteltiin muun muassa sitä, miten kaverille puhutaan ja mitä hyviä asioita voidaan toisten iloksi tehdä. Ensi viikosta aloitamme yhdessä hymynaamojen keräämisen ja äänestämme yhdessä koko ryhmän palkinnosta kun hymynaamoja on saatu kasaan tarpeeksi. Hymynaamoja saadaan kerättyä esimerkiksi niistä ihanista eleistä, kun autetaan kaverille puntit kenkien päälle tai lakaistaan aikuisen kanssa yhdessä hiekkoja asvaltilta, jotta kaverit pääsevät pyöräilemään. Tärkeää on, että ajatus hymynaaman arvoisesti suorituksesta tulee lapselta itseltään. Voidaan myös yhdessä huomioida kaverin hymynaaman arvoinen suoritus.

Ryhmässämme on aloittanut tällä viikolla sosionomiopiskelija Suvi, joka toimii ryhmämme kanssa aina toukokuun loppuun. :)