Pajunkissa kiipeilee (4. luokka kevät)
Luku 1: Unelmia odotellessa
Olipa kerran pajunkissa, jonka nimi oli Paula. Paula asui suuressa pajunoksassa, joka oli niin suuri, että miltei meni päivä jos aikoisi kiivetä alhaalta ylös. Paulalla oli oma huone oksan korkeimmassa kohdassa ja sieltä oli mahtavat näköalat suurelle autiolle pellolle. Paulan huoneessa oli vain sänky, pöytä, televisio ja muutama kaappi. Paula oli pieni, mutta ei se häntä haitannut. Hänellä oli kaikki tarpeellinen, mutta hän kaipasi seikkailuja, mutta tiesi ettei edes tuulenpuuska voisi häntä irroittaa kodistaan. Ainoastaan suuren suuri tuuli voisi irroittaa hänet ja hän olisi vapaa, mutta hän ajatteli, että niitä ei tänne ikinä ikinä voisi tulla että voisi niistä vain haaveilla.
Luku 2: Viisas Maija
Eräänä aamuna Paula heräsi kovaan huminaan. Hän kurkisti ikkunasta ulos ja näki kovan tuulen. Hän ajatteli että nyt hän pääsisi kerrankin seikkailulle. Paula kuitenkin epäröi haluasiko sittenkään lähteä, jos hän vaikka joutuisikin suureen vaaraan. Paula katsoi ikkunasta uudestaan ja huomasi järkyttävän asian. Tuuli tuli vain lähemmäs ja lähemmäs. Paula kauhistui ja ihmetteli mikä kumma tuo on? Paula ei ikinä ole nähnyt tuollaista. Paula lähti kysymään asiasta vanhalta viisaalta pajunkissalta, jonka nimi oli Maija. Maija oli koko oksan vanhin. Paula ajatteli, että Maija varmasti tietäisi mikä tuo on.
Luku 3: Suuri tuulenpuuska
Yhtäkkiä tumma pilvi oli aivan Paulan yllä. Sitten suuren suuri tuulenpuuska sieppasi Paulan ja Paula ajelehti kauas kotioksansa luonta. Paulan silmissä näkyi vain kuinka oksa pieneni ja pieneni ja lopulta se katosi kokonaan paulan näköpiiristä. Paula ajelehti suuren kiven alle ja lähti heti matkaan etsimmään kotiaan. Silloin tuli uusi tuulenpuuska joka lennätti Paulan toiseen suuntaan aivan hänen kotioksansa viereen. Paula ei ollut koskaan ennen käynyt siellä vaikka se hänen kotioksansa olikin. Paula oli kuullut, että oksan varressa on paljon ällöttäviä kummajaisia, jotka syövät häiriköt illalliseksi ja jättävät luut jälkiruoaksi. Paulaa alkoi hiukan pelottaa, ettei kai häntä syötäisi ja siinä olisi hänen jännittävän seikkailunsa loppu. Paula rohkaisi itsensä ja lähti matkaan.
Luku 4: Kohti korkeuksia
Niinpä Paula lähti matkaan. Hän kiipesi ja kiipesi ja yhtäkkiä kuuli pelottavaa rapinaa. Sitten jostakin hyppäsi suuren suuri hämähäkki hänen eteensä. Hämähäkki kierteli ympäri Paulaa ja tuumiskeli. Uteliaana hän kysyi:
- Sinä taidat olla Paula.
- Ky kyllä minä olen, Paula vastasi epäröiden ja ihmetellen mistä otus oli saanut tietää hänen nimensä.
- Mistäs sinä sen tiedät? Paula kysyi peloissaan.
- Minä olen Häkkäri väkkäri hämähäkki. Tiedän kaikenlaista ja etenkin sinusta. Olen tarkkaillut sinua kauan aikaa ja voin vain kertoa että muutkin otukset joita tulet varmasti kohtaamaan matkan varrella, siis tietenkin jos vain päästän sinut menemään,
hämähäkki sanoi virnistellen Paulalle.
- No kuules Häkkäri väkkäri, minä en sinua pelkää ja aion mennä nyt tästä ja heti paikalla enkä välitä sinusta tai sinun kummajaisistasi minä lähden nyt kotiin. Hyvästi!
Paula sanoi rohkeasti, mutta Häkkäri väkkäri ei väistänyt vaan sanoi Paulalle:
- Kuules nyt neiti Paula pitkäkaula, minäpä en päästä sinua ennenkuin olet ratkaissut arvoituksen.
Paula tiesi että ei ollut hyvä, arvoituksissa joten alkoi epäröidä, mutta päätti ottaa haasteen vastaan.
- No anna tulla Häkkäri väkkäri.
- Minkä soittimen voi kuulla mutta ei nähdä tai koskettaa.
Häkkäri väkkäri tiesi, ettei Paula läpäisisi tätä ja hän saisi illalla herkkuaterian.
- Sinä taidat olla Paula.
- Ky kyllä minä olen, Paula vastasi epäröiden ja ihmetellen mistä otus oli saanut tietää hänen nimensä.
- Mistäs sinä sen tiedät? Paula kysyi peloissaan.
- Minä olen Häkkäri väkkäri hämähäkki. Tiedän kaikenlaista ja etenkin sinusta. Olen tarkkaillut sinua kauan aikaa ja voin vain kertoa että muutkin otukset joita tulet varmasti kohtaamaan matkan varrella, siis tietenkin jos vain päästän sinut menemään,
hämähäkki sanoi virnistellen Paulalle.
- No kuules Häkkäri väkkäri, minä en sinua pelkää ja aion mennä nyt tästä ja heti paikalla enkä välitä sinusta tai sinun kummajaisistasi minä lähden nyt kotiin. Hyvästi!
Paula sanoi rohkeasti, mutta Häkkäri väkkäri ei väistänyt vaan sanoi Paulalle:
- Kuules nyt neiti Paula pitkäkaula, minäpä en päästä sinua ennenkuin olet ratkaissut arvoituksen.
Paula tiesi että ei ollut hyvä, arvoituksissa joten alkoi epäröidä, mutta päätti ottaa haasteen vastaan.
- No anna tulla Häkkäri väkkäri.
- Minkä soittimen voi kuulla mutta ei nähdä tai koskettaa.
Häkkäri väkkäri tiesi, ettei Paula läpäisisi tätä ja hän saisi illalla herkkuaterian.
Luku 5: Arvoituksen kauhua
Paulalle arvoitus oli hyvin vaikea. Mutta yhtäkkiä Paula keksi sen:
- Vastaus on ääni.
Häkkäri väkkäri alkoi himmentyä ja himmentyä ja PUHF! Hän katosi. Kuului vain ääni joka hiljen koko ajan:
- Minä kostan tämän sinulle, Paula minä kostaaan!
Paula oli peloissaan ja jatkoi matkaansa. Pian pimeni, oli ilta. Paula kävi nukkumaan. Yö oli kammottava ja pelottava, mutta onneksi Paula nukkui. Aamulla Paulaa odotti suuri yllätys. Hänen ympärillään oli sadoittain kirvoja ja sitten kuului töminää. Jättiläiskirva tuli Paulan eteen ja sanoi:
- Uga. Sinä pieni, minä suuri. Uga. Kuka sinä? Minä Kikka. Uga. Minä kuningatar. Uga.
- Mi minä olen Paula, Paula sanoi ja tärisi pelossa.
- Paula? Uga uga uuu.
Paulasta uga uga uuu kuulosti aivan hälytykseltä ja muutaman sekunnin päästä näyttikin hälytykseltä. Tuhansia kirvoja juoksi Paulan kimppuun joka puolelta. Edestä, takaa, vasemmalta ja oikealta. Sitten kuningatar huusi kovaa:
- Uga ugo uga ugo hu ha hu ha!
- Vastaus on ääni.
Häkkäri väkkäri alkoi himmentyä ja himmentyä ja PUHF! Hän katosi. Kuului vain ääni joka hiljen koko ajan:
- Minä kostan tämän sinulle, Paula minä kostaaan!
Paula oli peloissaan ja jatkoi matkaansa. Pian pimeni, oli ilta. Paula kävi nukkumaan. Yö oli kammottava ja pelottava, mutta onneksi Paula nukkui. Aamulla Paulaa odotti suuri yllätys. Hänen ympärillään oli sadoittain kirvoja ja sitten kuului töminää. Jättiläiskirva tuli Paulan eteen ja sanoi:
- Uga. Sinä pieni, minä suuri. Uga. Kuka sinä? Minä Kikka. Uga. Minä kuningatar. Uga.
- Mi minä olen Paula, Paula sanoi ja tärisi pelossa.
- Paula? Uga uga uuu.
Paulasta uga uga uuu kuulosti aivan hälytykseltä ja muutaman sekunnin päästä näyttikin hälytykseltä. Tuhansia kirvoja juoksi Paulan kimppuun joka puolelta. Edestä, takaa, vasemmalta ja oikealta. Sitten kuningatar huusi kovaa:
- Uga ugo uga ugo hu ha hu ha!
Luku 6: Matka jatkuu
Jättiläis kirva laittoi naamansa melkein kiinni paulan naamaan ja näytti hyvin vihaiselta. Pian hän kuitenkin nousi ja huusi kovaan:
- Uggi-aggi tänne. Uga.
Pian tuli pienen pieni "tonttu" joka sanoi Paulalle:
- Minä olen Uggi-aggi. Olen kuningatar kikka kirvan tulkki...
- Uggi-aggi! Ugi sir kuku kik ku si ug!
sirisi ja murisi kikka Uggi-agille.
- Anteeksi siis Kikka Kukku Paju Kirva Eksi 12.
Sanoi tonttu ja kirva kumarti Paulalle. Paulan suu lonksahti auki ja tonttu katsoi häntä ymmärtäväisesti samaan aikaan kun kirva esitti 200 hienointa osaamaansa tanssi liikettä. Lopuksi kirva niiasi kaunista ja pökkäsi tontun selkää tarkoittaakseen että hän voi jatkaa puhettaan. Niimpä tonttu jatkoi sillä tiesi mitä seurauksena olisi jos kieltäytyisi:
- Kun sinä puhut soitan huilustani säveliä jotta Kikka tietää mitä sanot.
Kuningatar aloitti puhumisen:
- UG sir sur luu lu lu lu lu lu lu lul.
Paula ei jaksanut enää kuunnella iän ikuisia sirkutuksia joten hän pöyhisti karvansa ja kuului vain ääni PUFF. Kirvoja lensi joka puolelle ja Paula lähti karkuun onneksi kirvat olivat saaneet sen verran kovan aivo tärähdyksen että eivät muistaneet Paulasta yhtikäs mitään. Kuningattarenkin kello soi oli nimittäin manikyyrin aika eikä kuningatarkaan muista nut mitään. Paula käveli innokaasti kohti kotia mutta ennen kotia oli kyltti jossa luki:
"hengenvaarallinen sittisontiainen. Älä mene!"
Paula ei tietenkään huomannut sitä joten lompsi vain eteen päin.
- Uggi-aggi tänne. Uga.
Pian tuli pienen pieni "tonttu" joka sanoi Paulalle:
- Minä olen Uggi-aggi. Olen kuningatar kikka kirvan tulkki...
- Uggi-aggi! Ugi sir kuku kik ku si ug!
sirisi ja murisi kikka Uggi-agille.
- Anteeksi siis Kikka Kukku Paju Kirva Eksi 12.
Sanoi tonttu ja kirva kumarti Paulalle. Paulan suu lonksahti auki ja tonttu katsoi häntä ymmärtäväisesti samaan aikaan kun kirva esitti 200 hienointa osaamaansa tanssi liikettä. Lopuksi kirva niiasi kaunista ja pökkäsi tontun selkää tarkoittaakseen että hän voi jatkaa puhettaan. Niimpä tonttu jatkoi sillä tiesi mitä seurauksena olisi jos kieltäytyisi:
- Kun sinä puhut soitan huilustani säveliä jotta Kikka tietää mitä sanot.
Kuningatar aloitti puhumisen:
- UG sir sur luu lu lu lu lu lu lu lul.
Paula ei jaksanut enää kuunnella iän ikuisia sirkutuksia joten hän pöyhisti karvansa ja kuului vain ääni PUFF. Kirvoja lensi joka puolelle ja Paula lähti karkuun onneksi kirvat olivat saaneet sen verran kovan aivo tärähdyksen että eivät muistaneet Paulasta yhtikäs mitään. Kuningattarenkin kello soi oli nimittäin manikyyrin aika eikä kuningatarkaan muista nut mitään. Paula käveli innokaasti kohti kotia mutta ennen kotia oli kyltti jossa luki:
"hengenvaarallinen sittisontiainen. Älä mene!"
Paula ei tietenkään huomannut sitä joten lompsi vain eteen päin.