Niinpä Paula lähti matkaan. Hän kiipesi ja kiipesi ja yhtäkkiä kuuli pelottavaa rapinaa. Sitten jostakin hyppäsi suuren suuri hämähäkki hänen eteensä. Hämähäkki kierteli ympäri Paulaa ja tuumiskeli. Uteliaana hän kysyi:
- Sinä taidat olla Paula.
- Ky kyllä minä olen, Paula vastasi epäröiden ja ihmetellen mistä otus oli saanut tietää hänen nimensä.
- Mistäs sinä sen tiedät? Paula kysyi peloissaan.
- Minä olen Häkkäri väkkäri hämähäkki. Tiedän kaikenlaista ja etenkin sinusta. Olen tarkkaillut sinua kauan aikaa ja voin vain kertoa että muutkin otukset joita tulet varmasti kohtaamaan matkan varrella, siis tietenkin jos vain päästän sinut menemään,
hämähäkki sanoi virnistellen Paulalle.
- No kuules Häkkäri väkkäri, minä en sinua pelkää ja aion mennä nyt tästä ja heti paikalla enkä välitä sinusta tai sinun kummajaisistasi minä lähden nyt kotiin. Hyvästi!
Paula sanoi rohkeasti, mutta Häkkäri väkkäri ei väistänyt vaan sanoi Paulalle:
- Kuules nyt neiti Paula pitkäkaula, minäpä en päästä sinua ennenkuin olet ratkaissut arvoituksen.
Paula tiesi että ei ollut hyvä, arvoituksissa joten alkoi epäröidä, mutta päätti ottaa haasteen vastaan.
- No anna tulla Häkkäri väkkäri.
- Minkä soittimen voi kuulla mutta ei nähdä tai koskettaa.
Häkkäri väkkäri tiesi, ettei Paula läpäisisi tätä ja hän saisi illalla herkkuaterian.