Paulalle arvoitus oli hyvin vaikea. Mutta yhtäkkiä Paula keksi sen:
- Vastaus on ääni.
Häkkäri väkkäri alkoi himmentyä ja himmentyä ja PUHF! Hän katosi. Kuului vain ääni joka hiljen koko ajan:
- Minä kostan tämän sinulle, Paula minä kostaaan!
Paula oli peloissaan ja jatkoi matkaansa. Pian pimeni, oli ilta. Paula kävi nukkumaan. Yö oli kammottava ja pelottava, mutta onneksi Paula nukkui. Aamulla Paulaa odotti suuri yllätys. Hänen ympärillään oli sadoittain kirvoja ja sitten kuului töminää. Jättiläiskirva tuli Paulan eteen ja sanoi:
- Uga. Sinä pieni, minä suuri. Uga. Kuka sinä? Minä Kikka. Uga. Minä kuningatar. Uga.
- Mi minä olen Paula, Paula sanoi ja tärisi pelossa.
- Paula? Uga uga uuu.
Paulasta uga uga uuu kuulosti aivan hälytykseltä ja muutaman sekunnin päästä näyttikin hälytykseltä. Tuhansia kirvoja juoksi Paulan kimppuun joka puolelta. Edestä, takaa, vasemmalta ja oikealta. Sitten kuningatar huusi kovaa:
- Uga ugo uga ugo hu ha hu ha!