Le carnet de voyage - Matkapäiväkirja
Tänään vierailimme ranskalaisessa yli tuhannen opiskelijan Lycée Pasteur -lukiossa. Siellä meidät otti vastaan lukion rehtori, joka esitteli meille lukiota ja kertoi opetuksesta. Jakauduimme pieniin ryhmiin ja vierailimme eri oppitunneilla. Luokkien löytäminen tuotti hankaluuksia, koska koulu oli todella iso ja se koostui monesta eri rakennuksesta. Itse olin teatteri-, historian- ja biologian tunnilla. Opettajat olivat paljon tiukempia kuin Suomessa ja he saattoivat sanoa aika pahastikin oppilailleen, jos he eivät osanneet tehdä jotain oikein. Varsinkin teatteritunnin opettaja oli tosi ankara.
Saimme syödä lukiolla ranskalaisille tutun kolmen ruokalajin aterian. Valikoima oli todella suuri ja sai itse päättää mitä otti. Itse ruoka ei ollut mitenkään erikoista, mutta jälkiruoka oli todella hyvää ensivaikutelmasta huolimatta. Me nimittäin huomasimme, että kun nosti kakunpalasta niin lautanen tuli mukana.
Lukiosta lähdettyämme menimme ”kiertoajelulle”, joka osoittautuikin kiertokävelyksi. Opas kertoi meille Lillen vanhan kaupunginosan historiaa ja esitteli tunnetuimpia rakennuksia. Näimme mm. UNESCOn maailmanperintökohteen kaupungintalon kellotornin (= le beffroi - Hôtel de Ville).
Lillessä oli juuri meneillään Intia-viikot ja se näkyi hyvin katukuvassa, sillä eräs katukin oli täynnä valtavia norsupatsaita. Viimein lähdimme etsimään Campanile Lille Sud -hotelliamme ja se vähän kestikin, sillä jokainen oli mielestään menossa oikeaan suuntaan. Oli kyllä ihana päästä vihdoinkin kunnon huoneeseen, missä ei tarvinnut pelätä mihin koski.
Illalla päätimme lähteä kavereiden kesken syömään Mc’Donaldsiin, ja koska ulkona satoi vettä, tilasimme taksin. Emme tietenkään tajunneet, että se oli todella lähellä ja taksikuskikin nauroi viedessään meitä. Kävelimme kuitenkin takaisin hotellille, koska emme enää kehdanneet tilata taksia. Luulimme, että tien vieressä olisi ollut jalkakäytävä, mutta eipä sitten ollutkaan. Ohi ajavat ihmiset katsoivat meitä aika pitkään, kun ryhmä nuoria kävelee ramppia ja liikenteenjakajia pitkin.
Hanna Luukka
Saimme syödä lukiolla ranskalaisille tutun kolmen ruokalajin aterian. Valikoima oli todella suuri ja sai itse päättää mitä otti. Itse ruoka ei ollut mitenkään erikoista, mutta jälkiruoka oli todella hyvää ensivaikutelmasta huolimatta. Me nimittäin huomasimme, että kun nosti kakunpalasta niin lautanen tuli mukana.
Lukiosta lähdettyämme menimme ”kiertoajelulle”, joka osoittautuikin kiertokävelyksi. Opas kertoi meille Lillen vanhan kaupunginosan historiaa ja esitteli tunnetuimpia rakennuksia. Näimme mm. UNESCOn maailmanperintökohteen kaupungintalon kellotornin (= le beffroi - Hôtel de Ville).
Lillessä oli juuri meneillään Intia-viikot ja se näkyi hyvin katukuvassa, sillä eräs katukin oli täynnä valtavia norsupatsaita. Viimein lähdimme etsimään Campanile Lille Sud -hotelliamme ja se vähän kestikin, sillä jokainen oli mielestään menossa oikeaan suuntaan. Oli kyllä ihana päästä vihdoinkin kunnon huoneeseen, missä ei tarvinnut pelätä mihin koski.
Illalla päätimme lähteä kavereiden kesken syömään Mc’Donaldsiin, ja koska ulkona satoi vettä, tilasimme taksin. Emme tietenkään tajunneet, että se oli todella lähellä ja taksikuskikin nauroi viedessään meitä. Kävelimme kuitenkin takaisin hotellille, koska emme enää kehdanneet tilata taksia. Luulimme, että tien vieressä olisi ollut jalkakäytävä, mutta eipä sitten ollutkaan. Ohi ajavat ihmiset katsoivat meitä aika pitkään, kun ryhmä nuoria kävelee ramppia ja liikenteenjakajia pitkin.
Hanna Luukka