a. Lue alla oleva nimetön runo. 

Hopeatuolissasi, kuolematon Afrodite
Zeun tytär, juontensolmija, rukoilen sinua,
älä tuskilla ja kärsimyksillä, valtiatar,
täytä sydäntäni

vaan saavu luokseni, jos milloinkaan
olet kaukaista kutsuani kuullut,
huomannut; jätä isäsi huoneet
ja valjastettuihin

kultavaunuihin nouse: tihein siiveniskuin
kauniit ja nopeat varpuset tuovat
sinut tummaan maahan, taivaasta
ilman halki

pian saapuvat: ja sinä, onnellinen,
hymy kuolemattomilla kasvoillasi
kysyt mikä ahdistaa minua nyt miksi
pyysin sinua jälleen

ja mitä hullu sydämeni haluaisi
tapahtuvaksi: ”Kenet nyt tahdot
taivutettavaksi ystävyytesi armoihin?
Kuka loukkaa Sapfoa?

Sillä jos pakenee, kohta seuraa sinua;
jos hylkää lahjasi, hän pian antaa niitä;
jollei rakasta, tulee rakastamaan,
tahtomattaankin.”

Saavu siis luokseni,
vapauta surujen ajatuksista,
täytä sydänteni pyyntö, tule
liittolaisekseni.

Sapfo. Noin 600 eaa. (Suom. Aapo Junkola. 2000.)

b. Tarkastele runon puhujaa. Kuka runossa puhuu? Missä tunnetilassa puhuja on? Mitä puhuja haluaa puheen kohteelta?


c. Tarkastele puheen kohdetta. Kuka on puheen kohde ja miksi juuri hän? Miten puheen kohde suhtautuu puhujaan?


d. Kiteytä parilla virkkeellä, millainen kuva rakkaudesta syntyy runon perusteella.


e. Vertaile runon kuvaamaa rakkautta siihen, miten rakkauteen nykyään suhtaudutaan. Mitä samaa ja mitä erilaista rakkauden kuvauksissa on?